Neljä näkökulmaa ilmasto-oikeudenkäynteihin Suomessa

Julkaistu: 21.6.2022

Kirjoittaja: Mikko Kivenne / Kaskas

Climate Change Litigation -seminaarissa 28.4.2022 tutustuttiin Euroopan tuoreimpiin ilmasto-oikeudenkäynteihin ja keskusteltiin Suomen tilanteesta muun muassa käynnissä olevan ilmastolain uudistustyön näkökulmasta.

Ilmasto-oikeudenkäynnit kansallisissa ja kansainvälisissä tuomioistuimissa ovat viime vuosina yleistyneet. Varsinkin Euroopassa on annettu merkittäviä ratkaisuja, joissa valtioita ja yrityksiä edellytetään kiristämään päästövähennystoimiaan. 

Aamupäivän englanninkielisessä osiossa johtavat kansainväliset asiantuntijat avasivat tuoreimpia oikeustapauksia ja niiden vaikutuksia (mm. Milieudefensie et al v. Shell, Neubauer et al. v Germany, Commune de Grande-Synthe v. France). Puhujina olivat Natalia Kobylarz (Euroopan ihmisoikeustuomioistuin), Jacques Hartmann (Dundeen yliopisto), Annalisa Savaresi (Itä-Suomen yliopisto), Gerd Winter (Bremenin yliopisto), Laurien Nijenhuis (Amsterdamin yliopisto) ja Paul Mougeolle (Notre Affair a Tous). Katso tallenteet englanninkielisistä esityksistä!

Iltapäivällä pureuduttiin Suomen tilanteeseen. Tiivistimme keskustelun neljä näkökulmaa:

1. Tuoko uusi ilmastolaki ilmasto-oikeudenkäynnit myös Suomeen?

Suomessa ei toistaiseksi ole nähty ilmasto-oikeudenkäyntejä, mutta ilmasto-oikeudellista keskustelua on käyty aktiivisesti. Eduskunta hyväksyi keväällä 2022 Suomen uuden ilmastolain, jota on määrä täydentää syksyllä vielä muutoksenhakua ja kuntien ilmastovelvoitteita koskevilla säännöksillä. “Ilmastolaki 2:n” myötä ilmasto-oikeudenkäynnit ovat nousseet Suomessakin ajankohtaiseksi aiheeksi, seminaarin keskustelua pohjusti 2035Legitimacy-hankkeen johtaja, kansainvälisen oikeuden professori Kati Kulovesi Itä-Suomen yliopistosta. Lue myös tutkija Maiju Mähösen tarkempi analyysi uuden ilmastolain seurauksista.

Mistä oikeastaan puhutaan, kun puhutaan ilmasto-oikeudenkäynneistä? Åbo Akademin kansainvälisen oikeuden ja valtionsääntöoikeuden professori Elina Pirjatanniemen mukaan Ilmasto-oikeudenkäynneille tyypillistä on pyrkimys saada aikaan oikeudellisia muutoksia, joiden vaikutukset ulottuvat yhtä oikeustapausta laajemmalle. Monissa ilmasto-oikeudenkäynneissä on pyritty kirittämään poliittista päätöksentekoa ja vaadittu valtioita nopeuttamaan päästöjen vähentämistä.

Pirjatanniemi ennakoi, että Suomen uuden ilmastolain myötä ilmasto-oikeudenkäynnit rantautuvat myös Suomeen ja lain lopullinen muotoutuminen vaikuttaa siihen, millaisia oikeudenkäyntejä tullaan näkemään. Pirjatanniemi toivoo, että ilmastolakiin saataisiin selkeät muutoksenhakua koskevat säännökset, jotka tarjoaisivat selkeän oikeudellisen väylän haastaa valtion ilmastotoimet, mikä korostaisi osallisuutta ja kunnioittaisi demokratiaperiaatetta.

WWF Suomen oikeudellinen neuvonantaja Raija-Leena Ojanen nosti positiivisena asiana sen, että uudessa ilmastolaissa tiedeperustaisuus ja ajantasaisen tieteellisen tiedon hyödyntäminen vahvistuvat. Hän näkee kuitenkin ongelmana lain näennäisen velvoittavuuden viitaten lisälausekkeeseen, jonka mukaan lain nojalla laaditut suunnitelmat ilmastotoimista on otettava huomioon sen mukaan, mitä niistä muissa laeissa erikseen säädetään. Suunnitelmat eivät näin ollen suoraan ohjaa muuta poliittista päätöksentekoa tai lainsoveltamista.

Katso puheenvuorot videolta:

2. Muutoksenhaulla vahvistetaan oikeusturvaa

Keskusteluun ilmastolainsäädännön valitusteistä johdatteli ympäristöoikeuden professori Antti Belinskij Itä-Suomen yliopistosta. Siinä missä aiemmat puheenvuorot keskittyivät ilmasto-oikeudenkäynteihin, uuteen ilmastolakiin ja kysymykseen muutoksenhausta yleisemmällä tasolla, nosti Belinskij alustuspuheenvuorossaan esiin ilmastosuunnitelmat, lupaprosessit ja laillisuuvalvonnan ilmasto- ja ympäristölainsäädännön tarjoamina muutoksenhakukeinoina.

Säädösvalmistelun näkökulmaa puheenvuorollaan edusti ympäristöministeriön ilmastoyksikön hallitussihteeri Outi Kumpuvaara. Vuoden 2015 ilmastolain mukaisia suunnitelmia ei katsottu valituskelpoisiksi päätöksiksi, eikä lakiin ollut sisällytetty muutoksenhakusäännöstä. Muutokset kansainvälisessä lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä ovat kuitenkin nopeasti luoneet uutta painetta myös muutoksenhakua koskien. Uuden ilmastolain valmistelun yhteydessä teetetyssä, OTT Pekka Vihervuoren laatimassa raportissa todetaankin, että muutoksenhakuoikeus olisi perusteltua lisätä lakiesitykseen. 

Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Kari Kuusiniemi tarkasteli puheenvuorossaan Suomen olemassa olevaa ympäristölainsäädäntöä ilmastonmuutoksen torjumisen näkökulmasta. Ympäristölainsäädännön mukaisen ympäristölupaprosessin kohteena on teollinen tai muu toiminta, josta voi aiheutua kasvihuonepäästöjä, ja sen yhtenä tavoitteena onkin ilmastonmuutoksen torjunta. Lain mukaan ympäristölupaa ei saa myöntää, mikäli esimerkiksi teollisesta toiminnasta seuraa merkittävää ympäristön pilaantumista. Kuusniemen mukaan ongelmana on, että ilmastonmuutoksen aiheuttama ympäristön pilaantuminen ei ilmene paikallisesti vaan globaalisti, jolloin ympäristön pilaantumisvaikutuksia on vaikeaa osoittaa ja näin ollen ympäristönsuojelulakia ja ympäristölupien myöntämistä ei voida soveltaa kasvihuonekaasupäästöihin. 

Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen huomautti, että laillisuusvalvojat ovat korostaneet täsmällisemmän ja konkreettisemman lainsäädännön tärkeyttä “feelgood”-lainsäädännön sijaan. Ylimmät laillisuusvalvojat, oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies, harjoittavat laillisuusvalvontaa eli varmistavat oikeusjärjestyksen ja hyvän hallintotavan noudattamisen viranomaisten toiminnassa ja päätöksenteossa.

Kansalaisilla on oikeus tehdä laillisuusvalvojille kanteluita myös ilmasto- ja ympäristölainsäädäntöön liittyen. Puumalainen korosti tulevien sukupolvien oikeuksien valvontaa lainsäädännössä, joka on keskeinen kysymys myös uutta ilmastolakia säädettäessä. 

Katso puheenvuorot videolta:

3. Kuinka taata tulevien sukupolvien oikeusturva?

Miten perus- ja ihmisoikeudet liittyvät ilmasto-oikeudenkäynteihin? Tähän kysymykseen pureutui tutkijatohtori Milka Sormunen Helsingin yliopistosta. Sormunen nosti esille oikeusturvaparadoksin: erilaiset aineelliset ja menettelylliset oikeudet sekä erityisesti haavoittuvien ryhmien oikeudet turvaavat ilmastonmuutoksen vaikutuksista kärsivien ihmisten oikeuksia, mutta oikeusturva ei käytännössä toteudu. Sormunen muistutti, että ilmastonmuutos heikentää erityisesti haavoittuvien ryhmien, kuten vähemmistöjen, lasten ja naisten, oikeuksien toteutumista. Näiden ryhmien on myös vaikeampi saada äänensä kuuluviin poliittisessa päätöksenteossa ja valittaa oikeuksiensa loukkauksista. 

Oikeusturvaparadoksiin voisi puuttua ennen kaikkea muuttamalla lainsäädäntöä. Laisäädännön avulla myös tulevien sukupolvien oikeusturvaa ilmastonmuutokseen liittyen voisi parantaa. Sormunen yhtyi aiempiin puheenvuoroihin siinä, että ilmastolain uudistuksessa keskeistä on turvata ihmisoikeusvelvoitteiden kannalta riittävän laajat muutoksenhakuoikeudet. Jos muutoksenhakuoikeudet sisältyisivät lakiin, ilmasto-oikeudenkäynneillä ja tuomioistuimilla tullee olemaan keskeinen rooli oikeusturvan parantamisessa.

Katso puheenvuorot videolta:

4. Ilmasto-oikeudenkäynnit Suomessa – tärkeää painetta lainsäätäjille vai viimesijainen keino?

Mitä merkitystä ilmasto-oikeudenkäynneillä sitten on ilmastonmuutoksen aiheuttamiin, luonteeltaan kompleksisiin haasteisiin vastaamisessa? Greenpeacen ilmasto- ja energia-asiantuntija Kaisa Kososen mukaan ne ravistelevat, testaavat ja päivittävät paitsi oikeusjärjestelmää, myös laajempaa keskustelua ilmastonmuutoksesta. Asianajotoimisto Hannes Snellmanin osakkaan Klaus Metsä-Simolan mukaan ilmasto-oikeudenkäynnit keinona luoda painetta lainsäätäjien suuntaan vaatiikin asianajajilta “out of the box” -ajattelua ja uusien toimintamallien kehittämistä.

Vaikka tuomioistuimilla ja ilmasto-oikeudenkäynneillä on kasvava rooli ilmastopolitiikassa ja -lainsäädännössä, ei tuomioistuinten rooli suhteessa ilmastolainsäädäntöön ole täysin mutkaton. Valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen Helsingin yliopistosta muistutti, että tuomioistuinprosessit vaikuttamiskeinona ovat jälkikäteisiä ja reaktiivisia, eivätkä ennakoivia ja proaktiivisia. Ojanen korostikin tuomioistuinten merkitystä osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien turvaamisessa ennen kaikkea niille, joiden on vaikea saada äänensä kuuluviin. Kuusiniemi korosti ilmastopolitiikan ja lainsäädännön merkitystä ja toivoi, että tuomioistuimet olisivat viimesijainen varaventtiili tilanteessa, jossa poliittinen päätöksenteko ei kykene turvaamaan kansalaisten perusoikeuksia ilmastoasioissa.

Katso puheenvuorot videolta:

Tapahtuman järjestivät yhteistyössä Erik Castrén Instituutti (ECI), Helsingin yliopisto ja Itä-Suomen yliopiston Ilmasto-, energia- ja ympäristöoikeuden keskus CCEEL. Tapahtuma oli osa strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa 2035Legitimacy-hanketta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *