Eduskunta äänesti uudesta ilmastolaista – mikä muuttuu ja mitä seuraavaksi?

Julkaistu: 3.6.2022

Kirjoittaja: Maiju Mähönen

Eduskunta hyväksyi ehdotuksen uudeksi ilmastolaiksi (HE 27/2022 vp) keskiviikkona 25.5.2022 äänin 121–42. Uusi ilmastolaki kiristyneine ilmastotavoitteineen saattaa Suomen ilmastopolitiikan edelläkävijämaiden joukkoon. Erityisen merkittävää on se, että Suomen tavoite olla hiilineutraali vuonna 2035 on nyt kirjattu lain tasolle. Kerromme tässä tekstissä lyhyesti uuden lain mukanaan tuomista keskeisimmistä muutoksista ja uudistuksen seuraavista askeleista.

Maailma on ehtinyt muuttua paljon sitten vuoden 2015, jolloin Suomen nykyinen ilmastolaki (609/2015) tuli voimaan. Ymmärrys ilmastonmuutoksen etenemisvauhdista ja sen kohtalokkaista seurauksista on kasvanut kaikkialla erityisesti aktiivisen kansalaisliikehdinnän, Pariisin sopimuksen solmimisen ja hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) raporttien myötä. Tarve entistä kunnianhimoisemmalle toiminnalle ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tunnistettiin Marinin hallitusohjelmassa (2019), minkä seurauksena uuden ilmastolain valmistelu aloitettiin ympäristöministeriön johdolla. Noin kolmen vuoden mittainen valmistelutyö on nyt tullut suurimmilta osin päätökseensä.

Ilmastolaki toimii ilmastopolitiikan toteuttamisen yleisenä raamina, jonka puitteissa konkreettisemmista ilmastotoimista päätetään. Onnistuminen edellyttää ilmastolain riittävän selkeyden ja kunnianhimon lisäksi sitä, että ilmastotoimien vaikutusten arviointiin panostetaan huomioiden myös yhteiskunnan erilaiset tarpeet. Paljon jää kiinni siitä, miten lakia käytännössä sovelletaan.

Ilmastolain keskeisimmät muutokset

Kiristyneet ilmastotavoitteet ja maankäyttösektori mukaan

Uudistuksen mukanaan tuomat keskeisimmät muutokset juontavat juurensa hallitusohjelman kirjauksiin, joiden mukaan uuden ilmastolain päästövähennystavoitteita on kiristetty ja maankäyttösektori on sisällytetty lain soveltamisalaan. Jatkossa Suomen ilmastopolitiikkaa ohjaavat vuoden 2035 hiilineutraaliustavoite ja tavoite hiilinegatiivisuudesta pian sen jälkeen. Niiden saavuttamista raamittavat kiristetty pitkän aikavälin päästövähennystavoite vuodelle 2050 (90 %, mutta pyrkien 95 prosenttiin) sekä uudet välitavoitteet vuosille 2030 (60 %) ja 2040 (80 %). Kiristettyjen tavoitteiden merkittävyyttä on vaikea liioitella, sillä niiden myötä Suomen ilmastolaki nousee maailman kunnianhimoisimpien joukkoon.

Olennaista on se, että uuden ilmastolain tavoitteet perustuvat Suomen ilmastopaneeliin suosituksiin, joissa on huomioitu niiden yhteensopivuus Pariisin sopimuksen 1,5 asteen tavoitteen kanssa. Suomen tavoitteet ovat esimerkiksi Saksan tapaan EU:n asettamia tavoitteita korkeammat, sillä EU:n tavoitteet on arvioitu liian mataliksi ja niiden kiristyminen lähitulevaisuudessa on hyvin mahdollista, ellei jopa todennäköistä. Uusi ennakoitavampi ja kunnianhimoisempi päästövähennyspolku on paitsi yhdenmukaisempi ilmastotieteen kanssa, myös tärkeä, jotta esimerkiksi tulevien sukupolvien oikeuksien toteutuminen voidaan turvata.

Toinen keskeinen muutos on maankäyttösektorin sisällyttäminen ilmastolain soveltamisalaan. Uuteen ilmastolakiin kuuluu aiemmasta poiketen tavoite vahvistaa hiilinieluja, joilla Suomessa tarkoitetaan ennen kaikkea metsiä. Lisäksi ilmastolain suunnittelujärjestelmää laajennetaan siten, että jatkossa laaditaan erillinen maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma. Uudistus on erittäin tervetullut, sillä hiilinielujen rooli päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi on olennainen.

Tavoite ilmastotoimien oikeudenmukaisuudesta lakiin 

Uudesta laista välittyy selvästi kasvanut ymmärrys siitä, että ilmastotoimien oikeudenmukaisuus on ennakkoehto ilmastopolitiikan onnistumiselle. Jatkossa ilmastosuunnittelussa onkin arvioitava ilmastotoimien oikeudenmukaisuutta eri näkökulmista, jotta toimet olisivat laajasti hyväksyttävissä ja yhteensovitettavissa erilaisiin lähtökohtiin. Tämä tarkoittaa esimerkiksi osallistumisoikeuksista huolehtimista sekä ilmastotoimien perus- ja ihmisoikeusvaikutusten arviointia. Oikeudenmukaisuuteen liittyy myös lain esitöissä mainittu reilun siirtymän käsite eli ajatus siitä, etteivät ilmastotoimien vaikutukset saa kohdistua epäoikeudenmukaisesti joillekin tietyille yksilöille, elinkeinoille tai väestöryhmille.

Mainittujen uudistusten lisäksi uutta lakia on kehitetty myös monin muin tavoin.  Vaikka uusi laki on parannus aiempaan, moni nykyisen lain elementeistä pidettiin pääosin ennallaan ja tehtyjen sääntelyratkaisujen tehokkuus voidaan paikoin kyseenalaistaa. Arvioimme uudistusta tarkemmin myöhemmin tänä vuonna julkaistavassa artikkelissa, jossa tuodaan esiin tästä kirjoituksesta poiketen myös joitain kriittisiä näkökulmia uudistusta koskien.

Käsittely eduskunnassa ja seuraavat askeleet – muutoksenhaku ja aluetason ilmastosuunnittelu

Ilmastolain hyväksymiseen johtanut keskustelu ei ollut yksiselitteinen, vaan se heijasteli erityisesti vallitsevasta maailmantilanteesta juontuvia huolia. Perussuomalaiset esittivät lain hylkäämistä perusteenaan varsinkin Ukrainan sodan myötä muuttuneet kotimaisen huoltovarmuuden ja energiapolitiikan tarpeet. Samaan taustaa peilaten kokoomus esitti, että ilmastosuunnitelmien valmistelussa tulisi nimenomaisesti huomioida myös huoltovarmuus. Lopulta esitys kuitenkin hyväksyttiin muuttumattomana eduskunnan ympäristövaliokunnan mietinnön (YmVM 2/2022 vp – HE 27/2022 vp) mukaisesti. Huoltovarmuustekijöitä ei sivuutettu, vaan niiden todettiin voivan tulla huomioiduksi ilmastosuunnitelmien yleisten vaatimuksien kautta. Yleisten vaatimusten mukaan suunnitelmien valmistelussa tulee huomioida muun muassa vaikutukset ruokaturvaan sekä ”yhteiskunnan kehityksen kannalta olennaiset muut tekijät”.

Ilmastolain uudistus ei päättynyt tähän, vaan niin sanottua Ilmastolaki II -ehdotusta odotetaan annettavaksi marraskuussa 2022. Tämän ehdotuksen myötä ilmastolakiin sisällytettäisiin jatkossa myös muutoksenhakumahdollisuus sekä kunta-/seutu- tai maakuntatason velvoite ilmastosuunnitelmien laatimiseen. Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan näiden kehitystä, sillä muutoksenhakumahdollisuuden rooli on keskeinen ilmastopolitiikan legitimiteetin ja osallistumisoikeuksien näkökulmasta. Paikallisilla ilmastotoimilla on myös käytännössä suuri merkitys Suomen hiilineutraaliustavoitteen saavuttamisessa.

Uusi ilmastolaki tulee voimaan 1.7.2022, ja myös Ilmastolaki II -ehdotus annetaan alustavien arvioiden mukaan lausuntokierrokselle kesän aikana. Silmät ja korvat on siis syytä pitää auki lomakaudesta huolimatta. 

Kirjoittaja toimii projektitutkijana Itä-Suomen yliopistossa. Hän on keskittynyt tutkimuksessaan erityisesti Suomen ilmastolain uudistukseen. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *