Julkaistu 16.3.2023. Teksti: Elina Palkama.
Luimme puolueiden vaaliohjelmat läpi ja tarkastelimme, miten niissä huomioidaan ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuus. Oikeudenmukaisuusnäkökulmat nousivat vahvemmin esiin vasemmistopuolueilla.
Julkinen keskustelu ilmastopolitiikasta on tänä vaalikeväänä ollut varsin vähäistä. Suomen ilmastolakiin kirjatun vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteen sekä romahtaneen hiilinielun näkökulmasta on kuitenkin selvää, että ensi vaalikaudella puolueiden on tehtävä merkittäviä ilmastopoliittisia päätöksiä.
Hiilineutraaliuden saavuttaminen ja tarvittavien päästövähennysten tekeminen vuoteen 2035 mennessä on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Demokraattisessa yhteiskunnassa muutoksia ei voi ajaa läpi väkisin, vaan ne on tehtävä tavalla, jonka kansalaiset hyväksyvät.
Siksi päätimme 2035Legitimacy-hankkeessa käydä läpi puolueiden vaaliohjelmat ja tarkastella, miten erilaiset oikeudenmukaisuusnäkökulmat huomioidaan puolueiden ajamassa ilmastopolitiikassa. Tiivistimme tulokset alla olevaan taulukkoon:
On tärkeää huomioida, että tämä analyysi ei ole osa hankkeen tieteellisillä kriteereillä toteutettua tutkimustyötä, vaan kyseessä on kevyempi kartoitus, joka on tehty osana hankkeen vuorovaikutustyötä ja tarkoitettu hyödynnettäväksi julkisessa keskustelussa.
Aineisto
Analyysin kohteeksi valittiin puolueiden vaaliohjelmat, sillä halusimme tarkastella, millaiselle ilmastopolitiikalle puolueet hakevat mandaattia näissä vaaleissa. Vaaliohjelmat kertovat, millaista politiikkaa puolue haluaa toteuttaa ja mitä se priorisoi politiikassaan seuraavalla vaalikaudella.
Analyysiin sisällytettiin yhdeksän puoluetta: SDP, vihreät, vasemmistoliitto, keskusta, kristillisdemokraatit, Liike Nyt, RKP, perussuomalaiset ja kokoomus. Kävimme läpi kokoavat vaaliohjelmat kaikilta muilta, paitsi perussuomalaisilta. Perussuomalaisilta tarkastelimme heidän ilmasto- ja energiapoliittista ohjelmaansa, sillä puolue on yhtenäisen vaaliohjelman sijaan julkaissut vaaliohjelman useina eri ohjelmina. Arvioimme puolueen ilmasto- ja energiapoliittista ohjelmaa heidän eduskuntavaaliohjelmansa yhtenä lukuna.
Kriteerit
Vaaliohjelmat luettiin läpi peilaten niitä viiteen kriteeriin, jotka pohjautuvat tutkimushankkeessa tarkasteltaviin näkökulmiin politiikan legitimiteetistä ja hyväksyttävyydestä. Kullekin kriteerille määriteltiin myös pisteytys.
Tämän blogitekstin lopusta löytyy yksityiskohtaisempi julkaisu, johon on koottu kriteereittäin kunkin puolueen pisteet sekä vaaliohjelmasitaatit, joihin pisteet perustuvat.
Kriteeri 1: Kansalaisten osallistumismahdollisuudet, päätöksenteon avoimuus ja oikeusturva
Puolueiden ohjelmia arvioitiin sen mukaan, miten ne tunnistavat ja edistävät ilmastopolitiikassaan Århusin yleissopimuksen periaatteita, eli miten puolueet pyrkivät
- parantamaan ilmastopolitiikan avoimuutta ja läpinäkyvyyttä sekä lisäämään ympäristötietoisuutta (1 piste),
- parantamaan kansalaisten osallistumista lakien valmisteluun, täytäntöönpanoon ja arviointiin (1 piste) ja
- huomioimaan kansalaisten oikeuden tehdä valituksia esimerkiksi riittämättömistä päästövähennyksiä, ns. oikeusturva (1 piste).
Kriteeri 2: Työllisyys, tulonjako- ja sosiaalisten vaikutusten huomioiminen
Yksi reilun siirtymän periaatteista on se, ettei kenenkään tulisi kärsiä kohtuuttomasti muutoksesta. Puolueita arvioitiin sen mukaan,
- miten hyvin ne tunnistavat ilmastopolitiikan negatiiviset ja positiiviset työllisyys- ja tulonjakovaikutukset (1 piste), ja
- että vaikutukset voivat kohdistua eri tavalla eri ihmisryhmiin esimerkiksi asuinpaikan, sukupuolen tai vähemmistöön kuulumisen vuoksi (1 piste), sekä
- edellyttävätkö puolueet vaikutusarviointeja ja/tai politiikan mahdollisten kielteisten vaikutuksia kompensointia niin, ettei politiikkatoimien teho heikkene. (1 piste)
Kriteeri 3: Globaali ja sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus
Tämän päivän ilmastopolitiikka vaikuttaa siihen, millaisessa maailmassa tulevat sukupolvet elävät. Globaalisti maailman tulisi olla hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. Selvää on, että Suomen kaltaisen kehittyneen maan tulee saavuttaa tavoite paljon ennen tätä vuotta. Puolueita arvioidaan sen mukaan,
- onko sukupolvien välinen tai globaali oikeudenmukaisuus mainittu vaaliohjelmassa (0,5 pistettä)
- sitoutuuko puolue ilmastolain vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteeseen tai bruttopäästötavoitteeseen (1 piste)
- pyrkiikö puolue kiristämään päästö-/hiilineutraaliustavoitteita (1 piste)
- mainitseeko puolue taloudellisen tai muun tuen globaalille etelälle ilmastotoimissa (1 piste)
Kriteeri 4: Puoleen oma näkemys ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuudesta
Ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuudesta voi niin lähtökohtien kuin lopputuloksen osalta perustellusti olla erilaisia mielipiteitä erilaisten arvojen, asenteiden ja lähetysmistapojen vuoksi. Puolueita arvioitiin sen mukaan, onko puolueella julkilausuttu näkemys ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuudesta (1 piste).
Kriteeri 5: Tieteen rooli ilmastopolitiikan tekemisessä
Tiede tarjoaa perusteellista tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista sekä mahdollisista ratkaisukeinoista. Se auttaa varmistamaan, että ilmastopolitiikka perustuu tosiasioihin eikä vain poliittisiin tai taloudellisiin huolenaiheisiin. Tarkastelimme vaaliohjelmia sen kannalta, miten tieteen rooli on huomioitu niiden ilmastopolitiikassa. Emme jakaneet kriteeristä pisteitä, sillä se olisi vaatinut syvällisempää selvitystä siitä, pohjautuuko puolueen ajama ilmastopolitiikka tutkittuun tieteeseen vai ei.
Mitä tulokset kertovat?
Kartoituksen tuloksista osa oli varsin odotettuja, mutta yllätyksiäkin löytyi. Kokosimme alle viisi havaintoamme tuloksista:
1. Tulokset jakautuvat selkeästi vasemmisto-oikeisto-akselilla
Vasemmistopuolueiden vaaliohjelmissa ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuus huomioitiin selkeästi paremmin kuin oikeistolla. Tässä analyysissä vasemmistopuolueiksi mielletään Helsingin Sanomien kevään 2023 vaalikoneen arvokarttaa mukaillen vasemmistoliitto, SDP ja vihreät, kun taas oikealle sijoittuvat kokoomus, Liike Nyt, perussuomalaiset ja RKP. Arvokartan keskelle jäävät keskusta sekä kristillisdemokraatit.
Tuloksia selittää varmasti osaltaan se, että vasemmisto perinteisesti keskittyy enemmän esimerkiksi siihen, miten politiikka vaikuttaa huono-osaisiin. Tämä näkyy myös puolueiden ilmastopoliittisissa linjauksissa esimerkiksi sosioekonomisten vaikutusten tarkemmassa huomioinnissa.
Koko listauksen häntää pitää kokoomus. Tulosta selittää etenkin se, että puolueen vaaliohjelmassa ilmastonmuutosta käsiteltiin kaiken kaikkiaan melko ohuesti. Tulokset ei välttämättä kerrokaan tyhjentävästi siitä, millaista ilmastopolitiikkaa puolue haluaa tehdä, vaan siitä, etteivät ympäristö- ja ilmastoteemat selkeästi ole näissä vaaleissa kokoomuksen poliittisia prioriteetteja.
Tulosten jakautuminen vasemmisto-oikeisto-akselille saattaa osin johtua myös laajemmista arvovalinnoista: ehkä oikeistopuolueissa ajatellaan, että markkinat tuottavat tarpeeksi oikeudenmukaisen lopputuloksen? Pelkkiä valittuja kriteereitä tarkastelemalla ei päästä vielä kovin syvällisiin johtopäätöksiin siitä, miten arvomaailma vaikuttaa puolueen käsitykseen siitä, millaista on oikeudenmukainen ilmastopolitiikka.
2. Kansalaisten osallistuminen huomioidaan yleisesti, mutta ilman konkretiaa
Suuri osa puolueista huomioi vaaliohjelmassaan kansalaisten tiedonsaannin ja osallistumismahdollisuuksien tärkeyden, jos ei spesifisti ilmastopolitiikan yhteydessä niin vähintään yleisesti periaatteellisella tasolla. Kuitenkin konkreettisia ehdotuksia kansalaisten osallistumisen kehittämisestä oli vain Liike Nytillä sekä SDP:llä.
Lisäksi vihreät oli ainoa puolue, joka nosti periaatteellisella tasolla esiin kansalaisten oikeusturvan, eli mahdollisuuden hakea ja saada oikeutta oikeusjärjestelmän kautta. Ilmastopolitiikassa oikeusturva voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kansalaisilla on oikeus tehdä valituksia riittämättömistä päästövähennyksistä.
3. Sosioekonomisia vaikutuksia tunnistetaan vaihtelevasti
Lähes kaikki puolueet huomioivat vaaliohjelmissaan ilmastopolitiikalla olevan ainakin jonkinlaisia sosioekonomisia vaikutuksia. Näkökulmat jäivät kuitenkin melko yksipuolisiksi. Kokoomus ja perussuomalaiset nostivat esiin lähinnä ilmastotoimien vaikutukset ihmisten elinkustannuksiin, mutta eivät erikseen huomioineet, että vaikutukset voivat kohdistua ihmisiin epätasa-arvoisesti. Myös vasemmistoliitolla ja SDP:llä ilmastopolitiikan vaikutusten tarkastelu keskittyi yllättävän yksipuolisesti lähinnä tulonjakoon liittyviin vaikutuksiin.
Keskusta, kristilliset sekä vihreät erottuvat muista tuomalla esiin, miten vaikutukset voivat vaihdella alueellisesti. Vihreät huomioi kaikista puolueista monipuolisimmin vaikutukset erilaisiin ihmisryhmiin. Lisäksi SDP, vihreät, vasemmistoliitto ja Liike Nyt ehdottivat myös konkreettisia ratkaisuehdotuksia vaikutusten mahdolliseen kompensointiin tai edellyttivät vaikutusarviointeja.
4. Poliittiset avaukset päästövähennystoimista puuttuvat
Alle puolet puolueista linjasi ohjelmassaan, että ilmastopolitiikassa on huomioitava tulevat sukupolvet ja vain alle puolet kertoi sitoutuvansa ilmastolakiin kirjattuun vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteeseen. Kokoomus, kristillisdemokraatit ja vasemmistoliitto jättivät tavoitteen mainitsematta, ja Liike Nyt ja perussuomalaiset puolestaan vaativat tavoitteen myöhäistämistä. Vaaliohjelmien perusteella jää siis hieman auki, miten moni puolue olisi mahdollisesti valmis muuttamaan juuri tällä vaalikaudella lakiin kirjattua hiilineutraaliustavoitetta.
Vuoden 2035 hiilineutraaliustavoitteeseen pääseminen vaatii käytännön päästövähennyksiä yhteiskunnan eri sektoreilla. Huomioitavaa on, ettei yhdelläkään puolueella ollut ehdotuksia sektorikohtaisten päästövähennystavoitteiden toteuttamiseen – siitä huolimatta, että Suomessa maankäyttösektorin hiilinielut ovat romahtaneet. Konkreettiset ilmastopoliittiset avaukset siihen, miten vuoden 2035 hiilineutraaliustavoite voidaan käytännössä saavuttaa, siis loistavat poissaolollaan.
Muutama kunniamaininta päästöpolitiikan kirittämisestä voidaan kuitenkin nostaa:
- Vihreät ehdottavat tavoitetta Suomen kulutusperäisten päästöjen vähentämiselle.
- SDP ehdottaa jo suunnitelmien tekemistä 2030-luvulle hiilinegatiivisuuden saavuttamiseksi.
Lisäksi kristillisdemokraatit sekä vasemmistoliitto nostivat erikseen esiin köyhempien maiden tukemisen/oikeudet kestävässä kehityksessä.
5. Tieteen roolia ilmastopolitiikassa on puolustettava
Kuten sanottu, ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuudesta voi perustellusti olla erilaisia mielipiteitä erilaisten arvojen, asenteiden ja lähetysmistapojen vuoksi. Tarkastelimmekin ohjelmia myös siitä näkökulmista, linjattiinko niissä selkeästi, mitä oikeudenmukainen ilmastopolitiikka puolueelle tarkoittaa. Näitä arvovalintoja toivat sanallisesti esiin ohjelmassaan kaikki muut puolueet paitsi kokoomus ja RKP, joiden vaaliohjelmissa lukija joutuu tulkitsemaan arvovalintoja rivien välistä.
Ilmastopolitiikan hyväksyttävyyden kannalta tärkeää on myös tieteen rooli päätöksenteossa. Tiede tarjoaa päätöksentekijöille tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista, ratkaisukeinoista sekä erilaisten toimenpiteiden tehokkuudesta ja kustannuksista. Tieteen ja tutkimuksen roolin ilmastopolitiikassa nostivatkin esiin lähes kaikki puolueet, jälleen kokoomusta lukuunottamatta.
Puolueilla oli kuitenkin selkeitä eroavaisuuksia siinä, miten tiedettä tulisi hyödyntää politiikassa sekä millaisiin toimiin tieteen pohjalta tulisi ryhtyä ja millä aikataululla. Tieteellä puolustettiin eri puolueiden ohjelmissa jopa täysin vastakkaisia näkemyksiä esimerkiksi hiilineutraaliustavoitteen aikataulusta. Tätä vasten ilmastolakiin kirjatun tieteellisen ilmastopaneelin rooli ilmastopoliittisten päätösten arvioinnissa ja suosituksissa on jatkossakin erittäin tärkeä.
Tutustu kartoitukseen tarkemmin täällä.