YK:n lapsen oikeuksien komitean päätös nuorten ilmastovalituksesta tarjoaa rakennuspalikoita tuleviin ilmasto-oikeudenkäynteihin

Teksti: Milka Sormunen, tutkijatohtori, Erik Castrén -instituutti

YK:n lapsen oikeuksien komitea käsitteli hiljattain kuudentoista eri maista kotoisin olevan nuoren ilmastovalituksen Sacchi ym. v. Argentiina. Nuorten pettymykseksi komitea jätti valituksen tutkimatta. Päätös voi silti osoittautua merkittäväksi tulevien ilmasto-oikeudenkäyntien kannalta, koska se sisältää uusia linjauksia valtioiden vastuusta rajojen ulkopuolella tapahtuvista päästöistä sekä ihmisoikeusvelvoitteiden soveltamisesta ilmastonmuutoksen kontekstissa.

YK:n lapsen oikeuksien komitea valvoo YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen toteutumista. Mahdollisuus valittaa komitealle yksittäisistä sopimuksen loukkauksista on suhteellisen tuore: yksilövalitusoikeutta koskeva valinnainen pöytäkirja, jonka myös Suomi on ratifioinut, tuli voimaan vuonna 2014. Käsitellessään valitusta komitea arvioi ensin tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä ja ottaa sen jälkeen kantaa asiakysymyksiin sekä antaa suosituksia, jos se katsoo, että sopimusta on loukattu. Komitean ratkaisut eivät ole sitovia samalla tavalla kuin tuomioistuinten ratkaisut, mutta niillä on kuitenkin suuri merkitys sopimuksen tulkinnassa. Ratifioimalla lapsen oikeuksien sopimuksen valtiot ovat hyväksyneet, että sen tulkinta täsmentyy komitean tulkintakäytännössä. Ilmastonmuutoksen kannalta tulkinnan täsmentyminen on olennaista, koska sopimus ei sisällä suoria mainintoja ilmastonmuutoksesta.

Nuorten syksyllä 2019 tekemän ilmastovalituksen vastaajina on viisi valtiota: Argentiina, Brasilia, Ranska, Saksa ja Turkki. Komitean päätöksiäkin on siis viisi, mutta ne perustuvat samanlaiseen oikeudelliseen argumentaatioon, joten viittaan tässä kirjoituksessa päätökseen yksikössä. Kaikista vastaajavaltioista ei poikkeuksellisesti ole valittajia, ja kaikkien valittajien kotimaat eivät ole vastaajina. Valittajien mukaan valtiot ovat aiheuttaneet ilmastokriisin jättämällä huomiotta tieteellisen tiedon ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Valituksen keskeinen argumentti on, että valtiot ovat laiminlyöneet velvollisuutensa kunnioittaa, suojella ja turvata valittajien oikeutta elämään ja terveyteen, oikeutta saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon sekä alkuperäiskansoihin kuuluvien valittajien kulttuurisia oikeuksia.

Merkittävät linjaukset: valtioiden vastuu rajat ylittävistä päästöistä sekä nuorten asema valittajina

Komitean päätös koskee ainoastaan tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä. Ilmasto-oikeudenkäynneissä juuri niihin kuitenkin liittyy useita kiistanalaisia kysymyksiä. Onko valtio vastuussa rajojensa ulkopuolella tapahtuvien päästöjen aiheuttamista ihmisoikeusloukkauksista? Kuinka selvää näyttöä vaaditaan siitä, että nimenomaan tietty valtio on aiheuttanut ne ilmastopäästöt, joiden vaikutuksia valitus koskee? Yleisellä tasolla valtioiden yhteisvastuusta vallitsee konsensus, mutta yksittäisissä tapauksissa ei ole yhtä selvää, voidaanko yksittäistä valtiota pitää vastuullisena. 

Päätöksen ensimmäinen merkittävä linjaus on se, että valtioilla on vastuu rajojen ulkopuolella tapahtuvista ilmastopäästöistä. Vastuu rakentuu tietyistä elementeistä, jotka ovat kausaalinen yhteys ja tehokas kontrolli. Tehokasta kontrollia arvioidessaan komitea tukeutui Väli-Amerikan ihmisoikeustuomioistuimen linjaukseen, joka on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen linjauksia laveampi. Komitea katsoi, että vastuu syntyy, jos valtion toiminnan tai toimimattomuuden ja lasten oikeuksien loukkauksien välillä on kausaalinen yhteys ja jos valtiolla on tehokas kontrolli päästöjen lähteisiin. Kausaalisesta yhteydestä ja tehokkaasta kontrollista oli tapauksessa riittävästi näyttöä. Kausaalisen yhteyden ja tehokkaan kontrollin vuoksi valittajien oli mahdollista kohdistaa valitus myös muihin valtioihin kuin omaansa. Linjaus on merkittävä, koska valtion vastuu ihmisoikeusloukkauksista rajautuu useimmissa tapauksissa valtion sisällä tapahtuviin loukkauksiin.

Toinen merkittävä linjaus koski useiden valtioiden osallistumista ilmastopäästöihin ja yhteisvastuun ja yksittäisen valtion vastuun suhdetta. Komitean mukaan useiden valtioiden osallistuminen ilmastopäästöihin ei vapauta yksittäistä valtiota vastuusta. 

Kolmas merkittävä linjaus liittyy nuorten asemaan valittajina. Vaikka komitea ei edennytkään arviossaan tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä pidemmälle, sen piti arvioida jo tässä vaiheessa, oliko valituksessa kyse sellaisesta nuoriin itseensä kohdistuneesta oikeuksien loukkauksesta, josta valittaminen oli mahdollista. Nuoret onnistuivat osoittamaan, että heidän oikeuksiinsa valtioiden toiminnasta aiheutunut haitta oli ”kohtuullisesti ennustettavissa” (engl. reasonably foreseeable). Nuoret onnistuivat myös osoittamaan kärsineensä merkittävää haittaa valtioiden toiminnan seurauksena. He saivat siis valittaja-aseman.

Kompastuskivi: kansalliset oikeussuojakeinot

Valituksen kompastuskivi oli kansallisten oikeussuojakeinojen käyttäminen loppuun. Yleensä komitealle valittaminen on mahdollista vasta kansallisiin oikeussuojakeinoihin turvautumisen jälkeen. Komitealle voi kuitenkin valittaa suoraan, jos oikeussuojakeinojen käyttäminen on kohtuuttomasti pitkittynyt tai todennäköisesti ei anna tehokasta oikeussuojaa. Komitean mukaan valittajat eivät onnistuneet näyttämään, että suoraan valittamisen edellytykset olisivat täyttyneet. 

Valittajat katsoivat olevansa oikeutettuja valittamaan suoraan kansallisten prosessien tehottomuuden takia. He perustelivat kantaansa etenkin kansallisiin prosesseihin kuluvalla ajalla ja sillä, että ilmastonmuutokseen liittyy kysymyksiä, joita ei ole mahdollista käsitellä erillisinä asioina kansallisella tasolla. Esimerkiksi valtioiden velvollisuutta tehdä yhteistyötä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on vaikea käsitellä, jos vastaajana on vain yksi valtio. Myös valituksen kohdistaminen useaan valtioon voi olla kansallisella tasolla haastavaa, jopa mahdotonta. Valittajat toivat esille myös useamman samanaikaisen oikeusprosessin hinnan sekä sen, että lasten on aikuisia vaikeampaa huolehtia oikeuksiensa tehokkaasta toteutumisesta. 

Komitean kanta ei ole kovin yllättävä, koska kansallisiin oikeussuojakeinoihin turvautuminen on pääsääntö. Nähdäkseni tilanteen poikkeuksellisuuteen liittyvät argumentit olisivat kuitenkin ansainneet komitealta enemmän huomiota. Vähälle huomiolle jäi esimerkiksi valittajien argumentti siitä, että kansallinen valittaminen lapsen oikeuksien sopimuksen velvoitteesta tehdä kansainvälistä yhteistyötä sopimuksen täytäntöönpanossa on vaikeaa. Toisaalta jotkut kansalliset ilmasto-oikeudenkäynnit ovat olleet menestyksekkäitä, kuten päätöksessäkin todetaan. 

On hyvä huomata, että komitea ei ottanut kantaa siihen, olisivatko kansalliset oikeussuojakeinot olleet tässä tapauksessa tehokkaita. Nyt niiden tehokkuutta vain ei testattu. Nuorten on mahdollista tehdä komiteaan uusi valitus, jos he turvautuvat ensin kansallisiin oikeussuojakeinoihin. Kansalliselta tasolta aloittamisessa kuluu kuitenkin useita vuosia, minkä vuoksi nuoret alun perinkin yrittivät ohituskaistaa. 

Mitä merkitystä päätöksellä on?

Julkisuudessa komitean päätöstä on toistaiseksi enimmäkseen kehuttu. On totta, että päätös sisältää useita tulevien ilmasto-oikeudenkäyntien kannalta hyödyllisiä argumentteja. Yksittäisellä tapauksella voi olla laajojakin yhteiskunnallisia vaikutuksia, vaikka lopputulos ei kaikilta osin vastaisikaan valittajien odotuksia. Monet ilmasto-oikeudenkäyntien kannalta keskeiset kysymykset liittyvät niihin tutkittavaksi ottamisen edellytyksiin, jotka komitea ratkaisi valittajien toivomalla tavalla. Tällainen on etenkin valtioiden vastuu rajat ylittävistä ilmastopäästöistä. On ennakoitavissa, että valtion vastuuta koskeva linjaus tulee herättämään myös kritiikkiä. Komiteaa on jo aikaisemmin kritisoitu liian epäselvästä ja laajentavasta suhtautumisesta ihmisoikeusvelvoitteiden soveltamiseen valtion rajojen ulkopuolella. 

Valittajat itse eivät kuitenkaan ole päätökseen tyytyväisiä, mikä on ymmärrettävää. Yksi valittajista kommentoi päätöksen ylistämistä viherpesuksi. Valituksen suora lopputulos jäi laihaksi, koska päätös ei konkreettisesti velvoita valtioita mihinkään. Päätöstä on mahdollista tulkita niin, että komitea halusi tunnustaa ilmastonmuutoksen vaikutukset lasten oikeuksiin muttei puuttua valtioiden suvereniteettiin – huolimatta siitä, että komitea ei edes voisi pakottaa valtioita tiettyihin ilmastotoimiin. Toisaalta linjausta kansallisten oikeussuojakeinojen käytöstä voi pitää onnistuneena, koska se säilyttää kansallisten tuomioistuinten ja komitean työnjaon. Kategorinen linjaus kansallisten oikeussuojakeinojen tehottomuudesta voisi olla huono asia meneillään olevien ilmasto-oikeudenkäyntien kannalta. 

Komitealla on selvästi tahtoa käsitellä ilmastonmuutoksen ja lasten oikeuksien suhdetta; se yritti esimerkiksi viestiä ottavansa ilmastovalituksen vakavasti järjestämällä ensimmäistä kertaa suullisen kuulemisen sekä julkaisemalla lapsiystävällisen version päätöksen sisällöstä. Seuraava lapsen oikeuksien sopimuksen tulkintaa ohjaava yleiskommentti tulee käsittelemään ympäristöä, etenkin ilmastonmuutosta. Muiden YK-komiteoiden viesti on samantyyppinen. YK:n ihmisoikeusneuvosto linjasi hiljattain, että oikeus terveelliseen elinympäristöön on ihmisoikeus. YK:n ihmisoikeuskomitea on katsonut, että ilmastonmuutoksen vaikutukset voivat johtaa kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen loukkauksiin ja siten aktivoida pakolaisoikeuden palautuskiellon. Tähän asti yksikään ihmisoikeussopimusten valvontaelin ei kuitenkaan ole katsonut, että valtion toiminta olisi loukannut ihmisoikeuksia käsiteltävänä olevassa tapauksessa. 

Yksittäisen valtion kannalta komitean päätöksen viesti on silti selvä. Kausaalinen yhteys valtioiden toiminnan ja rajat ylittävien ilmastopäästöjen välillä on todettu, joten vilpittömässä mielessä toimivan valtion pitää panostaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Kansallisen oikeussuojakeinojen tehokkuus on tässä olennaista: kansallisten prosessien on oltava niin toimivia, että valtion vastuuta ilmastonmuutoksesta on mahdollista käsitellä tehokkaasti ja kattavasti kansallisella tasolla. Esimerkiksi Suomessa nyt meneillään oleva ilmastolain uudistus on hyvä tilaisuus taata lapsille ja nuorille tarpeeksi kattavat muutoksenhakuoikeudet. 

Milka Sormunen, tutkijatohtori, Erik Castrén -instituutti

Lue lisää aiheesta:

Heta-Elena Heiskanen ja Milka Sormunen, Ilmastonuoret vastaan valtiot – Lapsen oikeuksien komitea ilmastokriisin ratkojana, teoksessa Elina Pekkarinen ja Terhi Tuukkanen (toim.) Maapallon tulevaisuus ja lapsen oikeudet. Lapsiasiavaltuutetun toimiston julkaisuja 2020:4. https://lapsiasia.fi/documents/25250457/38754461/Maapallon+tulevaisuus+ja+lapsen+oikeudet-e.pdf/ 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *