Julkaistu: 3.2.2025. Kirjoittanut: Teea Kortetmäki, Suvi Huttunen, Marja Järvelä, Anni Turunen
Päästövähennystavoitteet merkitsevät perustavanlaatuista murrosta energiaintensiivisille teollisuudenaloille. Yritykset ovat aktiivisesti lähteneet etsimään keinoja päästöjen vähentämiseen. Mutta mitä työntekijät ajattelevat näistä muutoksista ja millaista ratkaisuja he tarjoavat muutosten reiluuden turvaamiseksi?
Reilu siirtymä (engl. ”just transition”) viittaa siirtymään kohti ympäristöllisesti kestävää yhteiskuntaa ja taloutta siten, että prosessi on oikeudenmukainen ja huomioi kaikki osapuolet. Sen eräänä tavoitteena on varmistaa, että siirtymä luo kunnollisia työmahdollisuuksia eikä jätä ketään jälkeen.
Paljon hiilipäästöjä tuottavien teollisuudenalojen työntekijöiden asema on reilun siirtymän ytimessä. Suomessa on kuitenkin toistaiseksi, turvetuotantoa ja maanviljelijöitä lukuunottamatta, kiinnitetty melko vähän huomiota tuotannon ja teollisuuden työntekijöiden näkemyksiin kestävyyssiirtymästä. Työntekijät ovat avainasemassa, kun pohditaan millaisia vaikutuksia siirtymällä heihin on ja suunnitellaan keinoja ei-toivottujen vaikutusten lieventämiseen.
Tartuimme tähän haasteeseen Legitimacy2035-hankkeessa ja tarkastelimme energiaintensiivisen teollisuuden työntekijöiden näkemyksiä vähähiiliseen tuotantoon tähtäävän kestävyyssiirtymän oikeudenmukaisuudesta. Haastattelimme teräs- ja metsäteollisuuden työntekijöitä neljällä eri alueella Suomessa (Keski-Suomi, Kaakkois-Suomi, Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi). Halusimme ymmärtää, millaisiksi työntekijät kokevat oman alueensa tulevaisuudennäkymät ilmastopolitiikan vaikuttaessa teollisuuteen ja miten he kokevat muutosten vaikuttavan omaan työhönsä. Lisäksi tarkastelimme miten työssä tapahtuvia muutoksia voidaan tukea niin, että siirtymästä saadaan työntekijöille oikeudenmukaisempi.
Markkinaehtoisuus lisää siirtymän hyväksyttävyyttä
Haastattelemamme teollisuustyöntekijät näkivät päästöjä vähentävät muutokset osana laajempia yritysten toiminnassa tapahtuvia muutoksia. Ilmastotoimista johtuvien muutosten erottaminen muutosten muista syitä ei välttämättä olekaan olennaista, mutta ne on hyvä tunnistaa osana kokonaisuutta.
Jos alan siirtymä kohti vähähiilisyyttä koettiin markkinaehtoiseksi ja asiakkaiden vauhdittamaksi, vähähiilisyyttä tai hiilineutraaliutta pidettiin kansainvälisenä kilpailuvalttina omalle työnantajalle. Tällöin ilmastotoimien reiluus huoletti selvästi vähemmän kuin tilanteessa, jossa paine ilmastotoimiin tuli lähinnä julkiselta puolelta.
Ratkaisuja pitää miettiä eri tasoilla
Löysimme kolme tasoa, joilla tarvitaan keinoja oikeudenmukaisen siirtymän edistämiseksi: alueellinen taso, monimuotoinen työntekijöiden taitojen ja kykyjen vahvistaminen, sekä suurten tehtaiden sisäisiä muutoksia koskevat toimet.
Alueellisella tasolla koetut tulevaisuuden näkymät muotoutuvat laajasta joukosta alueen erityispiirteitä. Erityisesti alueen elinkeinorakenteen monimuotoisuus vaikuttaa siihen, miten haavoittuvana alue nähdään ilmastopolitiikalle ja millaisilla vastustamisen, sopeutumisen tai uudistumisen toimilla kestävyyssiirtymään reagoidaan. Elinkeinorakenteeltaan monimuotoisilla alueilla haavoittuvuudet koettiin vähäisemmiksi, kun työllisyys ei ole vain yhden tai muutaman yrityksen varassa. Elinkeinorakennetta monipuolistavat keinot ovat alueellisella tasolla reiluuden ytimessä.
Työntekijöiden tasolla tutkimukseen osallistuneet pitivät tärkeänä huomioida ihmisten erilaisia elämäntilanteita. Esimerkiksi perhetilanne vaikuttaa siihen, onko työn perässä muuttaminen toiselle paikkakunnalle helppoa vai hyvin vaikeaa, ja liittyykö siihen suuria taloudellisia riskejä. Tutkimuksessa nousi esiin tarve kohdennetuille keinoille vastaamaan erilaisten työntekijöiden tarpeisiin.
Kouluttautumisen tukeminen nähtiin yleisesti kannatettavana ja osalla työntekijöistä oli jo erittäin hyviä kokemuksia oman osaamisen laajentamisesta tai uuden tutkinnon hankkimisesta nykyisen työn ohessa. Toisaalta osallistujat muistuttivat, ettei jatkuva kouluttautuminen tai korkeaa koulutustasoa vaativa työ ole ”jokaisen juttu”. Reilussa siirtymässä tarvitaan mielekästä työtä myös heille, jotka eivät koe kouluttautumista tai teknisesti vaativampia työtehtäviä omakseen.
Tehtaan tasolla yritykset voivat tehdä paljon työntekijöiden muutosvalmiuksien parantamiseksi. Avainasemassa on työntekijöiden tarpeiden kuuleminen ja työntekijöiden osallistaminen muutosten suunnitteluun varhaisvaiheista lähtien. Samalla on mahdollista myös luoda yhteistä pohjaa muutostarpeiden ymmärtämiselle.
Vastuu reilusta siirtymästä kuuluu kaikille
Löydös reilun siirtymän kolmitasoisuudesta kutsuu arvioimaan reilun siirtymän vastuita uudelleen. Perinteisesti oikeudenmukaisuuteen liittyvät vastuut ja tehtävät on helposti sälytetty voittopuolisesti julkiselle sektorille, mutta löydökset korostavat, että työntekijöiden näkökulmasta myös yritysten on kannettava vastuuta työntekijöistään ja siitä, mitä heille ilmastotoimien myötä tapahtuu. Työntekijöiden mielestä on tärkeintä, että elinehdot yksilöille ja perheille alueella säilyvät ja että muutokset arkeen eivät käy kohtuuttomiksi.
Teollisuuden työntekijät ovat vain yksi murroksen vaikutusten alla olevista ihmisryhmistä. Erityisesti alueellisten vaikutusten ja reiluuden edistämistarpeiden ymmärtämiseksi on tärkeää laajentaa tarkastelua myös paikallisyhteisöjen tasolle. Suuret teollisuuslaitokset lisäävät huomattavasti elinvoimaa alueilla, jotka ovat kaupunkikeskuksista etäällä. Yksittäisen teollisuuslaitoksen kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttäminen ja kasvattaminen näillä alueilla kestävyyssiirtymässä on iso haaste. Suomessa tarvitaankin lisää alueille kohdennettua, myös kansainvälisesti vertailevaa tutkimusta näiden muutosten vaikutuksista ja mahdollisuuksista.
Yhteistyöllä valmiuksia muutokseen
Tutkimuksista voidaan jo nyt oppia, että on tärkeää varautua teollisuuslaitosten vähähiilisyyttä tavoittelevan murroksen sosiaalisiin vaikutuksiin lisäämällä teollisuuden työntekijöiden muutosvalmiutta. Tämä edellyttää panostuksia sekä työvoiman liikkuvuuteen että monimuotoiseen ja oikea-aikaiseen koulutukseen myös yritysten sisällä. Julkinen sosiaaliturva voi olla tarvittava tuki joissakin tilanteissa, mutta ei ensisijainen ja pysyvä vastaus. Oikeudenmukainen siirtymä vähähiilisyyteen huomioi myös alueelliset erot ja tarpeet. Tämä edellyttää yhteistyötä eri toimijoiden – työntekijöiden, yritysten, valtion ja työmarkkinajärjestöjen – kesken.
Teea Kortetmäki työskentelee kestävyyssiirtymien apulaisprofessorina Jyväskylän yliopistossa. Hän keskittyy tutkimuksessaan oikeudenmukaiseen siirtymään ja ilmastopolitiikkaan, ympäristöetiikkaan ja kestävyysfislofiaan sekä planetaariseen hyvinvointiin.
Suvi Huttunen työskentelee johtavana tutkijana Suomen ympäristökeskuksessa ja 2035Legitimacy -hankkeessa. Hän tarkastelee tutkimuksessaan erityisesti ympäristöpolitiikan hyväksyttävyyttä ja oikeudenmukaisuutta erilaisten toimijaryhmien näkökulmista sekä osallisuutta kestävyysmurroksen tekemiseen.
Marja Järvelä on yhteiskuntapolitiikan emeritaprofessori Jyväskylän yliopistossa. Hän on tutkimuksessaan keskittynyt suomalaisten elämäntapoihin, sosiaaliseen liikkuvuuteen ja koulutuspolitiikkaan, ympäristöarvoihin, ilmastopolitiikkaan sekä kestävän kehityksen paikallisiin hankkeisiin Euroopassa ja globaalissa etelässä.
Anni Turunen on tutkija Suomen ympäristökeskuksessa ja tekee väitöskirjaa Jyväskylän yliopistossa. Hän tutkii kansalaisten ilmastotoimijuutta kansalaisaktiivien, kuntien ja kansallisen ilmastopolitiikan näkökulmista sekä ilmastopolitiikan hyväksyttävyyttä.
Lue lisää: