Euroopan unionin ilmastotavoite ei yllä 1,5 asteen tavoitteeseen, mutta luo vahvempaa uskoa Euroopan hiilineutraaliuden saavuttamiseen

Kirjoittanut: Legitimacy-hankkeen tutkijat

Ilmastolainsäädännössä on käynnissä varsinaiset ruuhkavuodet. Ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen vaatii tavoitteiden kiristämistä ja kireämpiä ilmastotoimia sekä niiden jatkuvaa seurantaa.

Suomessa uusi ilmastolaki oli tänä syksynä lausuntokierroksella, ja hallituksen esitys etenee eduskuntaan alkuvuonna 2022. Euroopan unionin uudesta ilmastolaista puolestaan päätettiin viime huhtikuussa.

EU:n ilmasto- ja energiapolitiikkaa tutkivan GOVTRAN-hankkeen päätösseminaarissa 4.10. syvennyttiin EU:n uuden ilmastolain vaikutuksiin. Tilaisuudessa puhuivat vihreiden europarlamentaarikko Michael Bloss, ilmastoasioiden johtaja Matthias Duwe Ekologisesta Insituutista sekä Alina Averchenkova London School of Economicsista. 

Keräsimme blogiin kolme tärkeintä pointtia keskustelusta liittyen Euroopan unionin ilmastolakiin:

  1. Tavoitteet eivät riitä lämpenemisen pysäyttämiseen 1,5 asteeseen

Ilmastolain merkittävin uudistus on EU:n 2050 ilmastoneutraalisuustavoitteen sekä 2030 päästävähennystavoitteen kirjaaminen lakiin. Aiemmin sovitun mukaisesti 2030 päästövähennystavoittetta kiristetään vähintään 40 prosentista vähintään 55 prosenttiin.

Europarlamentaarikko Michael Bloss toimi vihreiden edustajana lainsäädäntöuudistuksen neuvotteluissa. Blossin mukaan vihreiden tavoitteena oli, että laki olisi linjassa 1,5 asteen ilmastotavoitteen kanssa ja ottaisi paremmin huomioon ilmastotieteen. Vihreät ajoivatkin neuvotteluissa 65 prosentin päästövähennystavoitetta sekä sitovaa hiilipäästöbudjettia, jonka kehitystä seurattaisiin. Nämä tavoitteet eivät toteutuneet sellaisenaan, mutta komission lakiuudistuksen mukaan laaditaan vuonna 2023 hiilipäästöbudjetti välille 2030-2050. Työhön osallistuu myös lain kautta perusteilla oleva EU:n riippumaton ilmastopaneeli.

“Tärkeää on, että keskustelu ei jumiudu pelkkiin prosentteihin vaan että puhumme oikeista hiilidioksidipäästöistä”, Bloss sanoo.

EU:n ilmastolaki on luonteeltaan tavoitteisiin keskittyvä puitelaki ja sisällölliset ilmastotoimet sisältyvät muuhun lainsäädäntöön. Euroopan komission heinäkuussa julkaisema Fit for 55 -lainsäädäntöpaketti sisälsi laajan valikoiman ehdotuksia lakiuudistuksista, joiden avulla unionin on tarkoitus päästä 55 prosentin tavoitteeseen. Keskustelu konkreettisista päästövähennystoimista jatkuu siis vielä.

2. Ilmastolain suorat vaikutukset jäsenmaihin ovat rajalliset

Ekologisen Instituutin Ilmastoasioiden johtaja Matthias Duwe pyrki puheenvuorossaan avaamaan, millaisia vaikutuksia EU:n ilmastolailla on jäsenmaissa. Lähtötilanteet jäsenmaiden kesken ovat hyvin vaihtelevia. Joissain maissa on yksityiskohtainen ja kehittynyt ilmastotoimien hallintajärjestelmä, jonka perustana on yleensä kansallinen ilmastolaki raportointi- ja läpinäkyvyysvaateineen. Toisaalla on voimassa vain ohjaava puitelaki, ja jotkut jäsenmaat perustavat ilmastotoimensa ainoastaan minimistandardit asettavaan kansainväliseen sääntelyyn. Monet jäsenmaat menevät siis huomattavasti pidemmälle kuin EU-sääntely vaatisi.

EU:n ilmastolain vaikutukset jäsenmaihin ovat pääasiassa epäsuoria. Lain ilmastoneutraaliustavoite ei velvoita yksittäistä jäsenmaata mihinkään, vaan kyse on kollektiivisesta velvoitteesta. Samoin tavoitteenasetteluissa ei tarkenneta, mitä yksittäiseltä jäsenmaalta vaaditaan.

Ensimmäinen suora, uusi velvoite asetetaan 5 artiklassa, jonka mukaan jäsenmaiden tulee panna täytäntöön kansallinen sopeutumisstrategia, mutta suurimmalla osalla jäsenmaita tällainen jo on. Toinen suoraan jäsenmaihin vaikuttava säännös on 7 artikla, joka antaa komissiolle mandaatin arvioida kansallisten ilmastotoimien johdonmukaisuutta EU:n ilmastoneutraalius- ja sopeutumistavoitteita vasten. Komissio voi arvionsa perusteella esittää suosituksia jäsenmaille, joiden tulee sitten ilmoittaa komissiolle, miten ne huomioivat suositukset toimissaan. Tämä on Duwen mukaan EU:n ilmastolain suorin vaikutus yksittäiseen jäsenmaahan, toki ei kovin voimakas sekään. Arviointi lisää kuitenkin jäsenmaiden ilmastotoimien läpinäkyvyyttä ja tuo ne julkisuuteen.

Yhteenvetona Duwen mukaan EU:n ilmastolaki on iso askel eteenpäin ja hyvin linjassa kansallisten ilmastolakien hyvien käytäntöjen kanssa. Siinä on määritelty pitkän ja lyhyen aikavälin tavoitteet, prosessi, jolla tavoitteet asetetaan, sekä hiilibudjetti. Uutta on edistyksen arviointi ilmastoneutraaliustavoitetta vasten, sillä kansallisissa laeissa edistymistä arvioidaan yleensä vain suhteessa lyhyemmän aikavälin tavoitteisiin. Mitä tulee yleisön osallistumisoikeuksiin, ne on kyllä huomioitu, mutta aivan kuten kansallisissa ilmastolaeissa, substanssi jää ohueksi.

3. Itsenäinen tieteellinen neuvosto lisää lainsäädännön uskottavuutta

Yksi uudistuksen merkittävimmistä kehitysaskeleista on EU-tason itsenäinen ja riippumaton tieteellinen ilmastopaneeli. Vastaavia asiantuntijaelimiä on useissa eri maissa ja niistä saadut kokemukset ovat pääosin erittäin myönteisiä. Myös Suomessa toimii riippumaton ilmastopaneeli. LSE:n Alina Averchenkovan ja europarlamentaarikko Michael Blossin mukaan ilmastopaneelin saaminen lainsäädäntöön on suuri edistysaskel. 

Vuonna 2022 perustettava paneeli koostuu 15:stä tieteellisestä asiantuntijasta eri tieteenaloilta. Paneelin tehtävänä on muun muassa arvioida uusinta tieteellistä tietoa ja tuottaa siihen perustuvia neuvoja ja raportteja Euroopan unionin olemassa olevasta ja suunnittelemasta lainsäädännöstä, ilmastotavoitteista ja hiilipäästöbudjeteista. Paneeli voi myös suositella toimia, joiden se ajattelee edistävän unionin ilmastotavoitteita. Averchenkova pitää kuitenkin huolestuttavana sitä, ettei EUn ilmastolaissa ole velvoitetta huomioida paneelin suosituksia, toisin kuin esimerkiksi Iso-Britannian ilmastolainsäädännössä.

Averchenkovan mukaan itsenäinen ilmastopaneeli on kuitenkin tärkeä saavutus, joka lisää ilmastopolitiikan hyväksyttävyyttä, sen laatijoiden tilivelvollisuutta sekä parantaa kansalaisten luottamusta lainsäädäntöön. 

“Ilmastopolitiikan toteuttaminen vaatii poliittista tahtoa sekä kansalaisten tukea tavoitteille ja toimenpiteille. Siksi on tärkeää, että paneeli toimii sen toteuttamisen vahtikoirana ja luotettavana tietolähteenä”, Averchenkova sanoo.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *