Julkaistu: 12.3.2024. Teksti: Laura Hämäläinen, Mikko Kivenne & Pasi Nokelainen
Euroopan komissio ehdotti helmikuussa EU:lle vähintään 90 prosentin nettopäästövähennystavoitetta vuodelle 2040. Ilmastopolitiikkaa tutkivan 2035Legitimacy-hankkeen tutkijat näkevät uuden ilmastotavoitteen suuret linjat oikeasuuntaisina, mutta komission ehdotus herättää myös kysymyksiä.
Euroopan komissio julkisti helmikuun alussa tiedonannon vuoteen 2040 ulottuvasta ilmastotavoitteesta. Tiedonannossa komissio suosittelee, että EU:n kasvihuonepäästöjä vähennetään 90 prosentilla vuoteen 1990 verrattuna. Kyseessä on nettotavoite, johon lasketaan myös luonnollisten ja teknologisten hiilinielujen kautta tapahtuvat poistumat. Päästövähennysten ja poistumien osuutta ei ehdotuksessa määritellä.
Komission ehdotus perustuu eurooppalaiseen ilmastolakiin, jonka mukaan EU:n tulee olla ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä. Ehdotettu tavoite tuo välipysäkin vuosien 2030 ja 2050 ilmastotavoitteiden väliin, mikä auttaa selkeän ja ennakoitavan päästövähennyspolun hahmottamisessa. EU:n ilmastolaki edellyttää myös, että komissio laatii EU:lle suuntaa-antavan kasvihuonekaasubudjetin vuosille 2030-2050. Tällaista yksityiskohtaista ehdotusta ei komission helmikuun tiedonantoon sisälly.
EU:n 2040 ilmastotavoitetta koskeva ehdotus liittyy läheisesti myös Pariisin ilmastosopimukseen, jossa maailman maat sitoutuivat pysäyttämään maapallon lämpenemisen mahdollisimman paljon alle kahteen asteeseen, pyrkien 1,5 asteeseen. EU:n tulee muiden Pariisin osapuolien tavoin ilmoittaa vuonna 2025 YK:lle seuraava Pariisin sopimuksen mukainen ilmastotavoitteensa.
Komission 2040-aloitteeseen tutustuneet 2035Legitimacy-hankkeen tutkijat näkevät uuden ilmastotavoitteen suuret linjat oikeasuuntaisina, mutta esitys herättää myös kysymyksiä.
Poliittisten reunaehtojen ja riittävien päästövähennysten yhteensovittaminen asettaa haasteita
Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Antti-Ilari Partasen mukaan on mahdollista laskea globaali kasvihuonekaasubudjetti, joka kertoo kuinka paljon päästöjä saa vielä syntyä 1,5 asteen tavoitteen puitteissa. EU:n ilmastopaneelin tekemästä oikeudenmukaisuusperiaatteiden tarkastelusta ilmenee, että EU:n oikeudenmukaista osuutta globaalista päästöbudjetista on hankala määrittää.
Partanen huomauttaa, että suurin osa EU:n päästövähennyspoluista, joita kuvataan 1,5 asteen tavoitteen mukaisiksi, ei todellisuudessa ole yhteensopivia 1,5 asteen tavoitteen kanssa.
“Jopa IPCC:n kunnianhimoisimmat hillintäskenaariot sallivat 1,5 asteen pienen ylityksen. Näihin skenaarioihin nojaavat EU:n ilmastopaneelin suositukset kasvihuonekaasubudjetista ovat myös suurempia kuin oikeudenmukaisuusperiaatteiden mukaiset budjetit”, Partanen kertoo.
Komission ehdottama, vähintään 90 prosentin päästövähennystavoite vuoteen 2040 mennessä on suunnilleen yhteensopiva Euroopan ilmastopaneelin suositteleman 90–95 prosentin tavoitteen kanssa. Kuitenkin vuosien 2030–2050 kasvihuonekaasupäästöjen yhteismäärän eli kasvihuonekaasubudjetin suhteen tiukinkin Euroopan komission antama päästövähennystavoite on EU:n ilmastopaneelin suosituksia löysempi. Lineaarisilla päästövähennyksillä komission laskelmien mukaan kasvihuonekaasubudjetti kasvaisi 16 Gt CO2e asti, kun Euroopan ilmastopaneeli suositti 11–14 Gt CO2e:n kasvihuonekaasubudjettia. Euroopan ilmastopaneelin suosittelemassa kasvihuonekaasubudjetissa pysyminen vaatisikin kauden alkupuolella suurempia vuosittaisia päästövähennyksiä loppukauteen verrattuna.
“Euroopan ilmastopaneelin ja komission esittämien lukujen valossa on selvää, että ilman merkittäviä lisäpanostuksia EU:n ulkopuolisten päästöjen vähentämiseen, mikään esitetyistä vaihtoehdoista ei täytä oikeudenmukaisen ja 1,5 asteen tavoitteen kanssa yhteensopivan ilmastopolitiikan periaatteita”, Partanen toteaa.
Kunnianhimo ja oikeudenmukaisuus kulkevat käsi kädessä
Komission ehdotuksen mukaan vähintään 90 prosentin nettopäästövähennystavoite vuodelle 2040 tulee ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumista halvemmaksi ja hyödyttää monin tavoin sekä valtioita että yksittäisiä kansalaisia. Kansainvälisen oikeuden väitöskirjatutkija Vilja Johansson Itä-Suomen yliopistosta näkee, että kunnianhimoisin ilmastopolitiikka on oikeudenmukaisin vaihtoehto niin globaalisti kuin EU:n kansalaistenkin näkökulmasta.
“Tämä hillitsee tehokkaimmin ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja sopeutumiskustannuksia, jotka tulevat muuten ylittämään päästövähennyskustannukset moninkertaisesti. Ilmastotoimet voivat samalla myös parantaa ilmanlaatua, julkisen liikenteen toimintaa, kotien energiatehokkuutta, energiaomavaraisuutta ja alttiutta fossiilienergian hintashokeille”, Johansson luettelee.
Johanssonin mukaan EU:ssa on kuitenkin tärkeää kiinnittää huomiota ilmastotoimien sosiaalisiin vaikutuksiin, sillä lyhyellä aikavälillä sen vaikutukset vaihtelevat väestön keskuudessa.
“Ilmastotoimien vaikutukset ja kustannukset kohdistuvat tietyille aloille ja alueille tai tiettyihin ihmisryhmiin suhteellisesti kovemmin kuin toisiin. Komission vaikutusarvion mukaan eriarvoistavat vaikutukset eivät kuitenkaan ole huomattavasti suurempia 90 prosentin päästövähennystavoitteessa verrattuna alhaisempiin tavoitteisiin”, Johansson toteaa.
Lisäksi Johansson muistuttaa, että näitä vaikutuksia voidaan kompensoida oikeilla ja oikeudenmukaisuuden huomioivilla politiikkatoimilla, joiden toteuttamisessa ja suunnittelussa otetaan huomioon niin kansalaiset ja sidosryhmät.
Uusi tavoite laskee teollisuuden päästövähennysten ja hiilidioksidin talteenoton varaan
Hankkeen varajohtaja, VATT:n tutkimusprofessori Marita Laukkanen kertoo, että uusi tavoite nojaa edeltäviä tavoitteita enemmän tai ainakin nopeammin alkavaan hiilidioksidin talteenottoon.
“Ennakkoon julkisuuteen vuodetussa asiakirjaluonnoksessa mainittiin, että teollisuus pystyy vähentämään päästöjään 85 prosenttia vuodesta 2015, mutta varsinaisessa suosituksessa prosentit on kuitenkin korvattu ilmaisulla merkittävästi”, kommentoi Laukkanen.
Esityksessä mainittiin kahdesti päästöjen hinnoittelusta saatavat tulot varoina, joita voidaan käyttää päästöjen vähentämiseen tarvittavien investointien ja ratkaisujen rahoittamiseen.
“On kuitenkin vähän kysymysmerkki, mitä tämä tarkoittaisi Suomelle. Mittavan sopeutushaasteen kanssa painivalle Suomelle päästöjen hinnoittelun tulot, pääasiassa polttoainevero, ovat olleet tärkeä tulomomentti budjetissa”, Laukkanen sanoo.
Maatalouden osalta suositus esittää, että ruoka-alalla tulisi olla kannustimia, jotka tukisivat terveellisen ruokavalion tekemistä saavutettavammaksi kuluttajille. Laukkanen huomauttaa, että esityksessä ei mainita lihansyönnin vähentämistä, mutta siinä korostettiin kasvi-ja eläintuotannon yhdistävien tilojen tärkeyttä. Ilmastopäästöjä voitaisiin kuitenkin vähentää korvaamalla eläinperäistä ruokaa kasvisruoalla.
Helmikuussa julkaistu paketti EU:n vuoden 2040 ilmastotavoitteista on luonteeltaan tiedonanto. Sitä käsittelevät ensivaiheessa oletettavasti EU-maiden johtajat Eurooppa-neuvostossa eli EU:n huippukokouksessa. Varsinaisen lainsäädäntöaloitteen aiheesta tekee vaalien jälkeen muodostettava uusi EU:n komissio. Lainsäädäntöaloitetta käsittelevät ja siitä päättävät uusi kesäkuussa valittava europarlamentti ja jäsenvaltioista muodostuva EU:n neuvosto.