Julkaistu: 20.1.2026. Kirjoittanut: Susanna Kerttula
Kuva: Unsplash, Alexey Larionov
Euroopan oikeusasiamies antoi marraskuussa 2025 ratkaisun, jossa se arvioi Euroopan komission menettelyjä Omnibus I -yksinkertaistamiskokonaisuuteen kuuluvan lainsäädäntöehdotuksen valmistelussa. Ratkaisu paljastaa EU:n ilmastopolitiikan kannalta keskeisen ristiriidan: sääntelyä, jonka tarkoituksena on tukea EU:n ilmastotavoitteiden toteutumista ja vahvistaa kestävää yritystoimintaa, on ryhdytty muuttamaan menettelytavoilla, jotka sivuuttavat avoimuuden ja osallistamisen periaatteet.
Eurooppalainen ilmastolaki korostaa avoimuutta, osallistumista ja tieteelliseen tietoon perustuvaa päätöksentekoa osana EU:n ilmastopolitiikkaa ja ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamista. Samoja periaatteita on painotettu myös viime vuosina hyväksyttyjen kunnianhimoisten ilmasto- ja kestävyyssäädösten yhteydessä. Näitä säädöksiä on kuitenkin alettu nopeasti yksinkertaistaa ja osin purkaa, minkä seurauksena ilmastolain ja paremman sääntelyn suuntaviivoissa korostetut avoimuuden, osallistamisen ja vaikutusten huolellisen arvioinnin vaatimukset ovat jääneet taka-alalle.
Marraskuussa 2025 Euroopan oikeusasiamies antoi ratkaisun 983/2025/MAS koskien Euroopan komission toimintaa Omnibus I -yksinkertaistamiskokonaisuuteen kuuluvan lainsäädäntöehdotuksen valmistelussa. Ratkaisu havainnollistaa jännitettä ilmastolain korostamien avoimuuden ja osallistamisen periaatteiden sekä Omnibus I -ehdotuksen valmistelussa noudatetun kiireellisen menettelytavan välillä.
Tausta ja kantelun kohde
Tapauksen taustalla oli kahdeksan kansalaisjärjestön tekemä kantelu *), joka koski komission väitetysti laiminlyöneen paremman sääntelyn suuntaviivojensa noudattamista valmistellessaan lainsäädäntöehdotusta koskien yritysten kestävyysraportointidirektiivin (CSRD) ja yritysvastuudirektiivin (CSDDD) yksinkertaistamista. Lainsäädäntöehdotus oli osa joulukuussa hyväksyttyä Omnibus I -direktiiviehdotusta, jonka tavoitteena oli muuttaa vastikään hyväksyttyjä EU:n keskeisiä kestävyyssäädöksiä.
Kantelun tehneet järjestöt katsoivat, että valmisteluprosessi oli ollut poikkeuksellisen kiireellinen ja läpinäkymätön. Niiden mukaan komissio ei ollut toteuttanut ennakoivaa vaikutustenarviointia, mukaan lukien Euroopan ilmastolain edellyttämää ilmastojohdonmukaisuuden arviointia, eikä järjestänyt avointa julkista kuulemista ennen lainsäädäntöehdotuksen antamista. Kantelussa kiinnitettiin huomiota myös siihen, että valmistelussa kuultiin rajattua joukkoa sidosryhmiä, erityisesti teollisuuden edustajia, mikä herätti kysymyksiä prosessin tasapainoisuudesta ja osallistavuudesta.
Komissio perusteli poikkeamista tavanomaisista lainvalmistelukäytännöistä ehdotuksen kiireellisyydellä ja tarpeella vastata nopeasti sääntelyä koskeviin huoliin. Kantelijoiden mukaan tällainen menettely heikensi päätöksenteon avoimuutta ja vaaransi luottamuksen EU:n demokraattisiin menettelyihin.
Oikeusasiamiehen arvio menettelystä
Oikeusasiamies päätti käsitellä tapauksen yhdessä kahden muun samankaltaisen tapauksen kanssa **). Nämä liittyivät komission valmistelemiin lakiehdotuksiin siirtolaisten salakuljetuksen torjumiseksi sekä maatalouslainsäädännön muutoksiin. Kaikissa tapauksissa keskeinen kysymys oli se, miten komissio oli soveltanut kiireellisyyttä perusteena poiketa normaalista lainsäädännön valmisteluprosessista.
Komission vastauksessa oikeusasiamiehelle se argumentoi paremman sääntelyn sääntöjen olevan ohjenuoria eikä oikeudellisesti sitovia. Kuitenkin oikeusasiamies katsoi, että komission tulee soveltaa omia sääntöjään ja niistä poikkeaminen voi rikkoa hyvän hallinnon periaatteita.
Ratkaisussaan oikeusasiamies totesi useita menettelyllisiä puutteita komission toiminnassa sen valmistellessa kiireellisenä pitämiään lainsäädäntöehdotuksiaan. Oikeusasiamies katsoi, että komissio sovelsi poikkeuksellisen laajaa kiireellisyyden määritelmää eikä ollut riittävästi perustellut, miksi se katsoi poikkeamisen sisäisistä päätöksentekosäännöistä olevan tarpeellista. Ongelmallista oli muun muassa komission yksiköiden välisen kuulemisajan lyhentäminen alle 24 tuntiin viikonlopun aikana, mikä rajoitti yksiköiden mahdollisuuksia antaa asiantuntevaa panosta, sekä se, ettei komissio hakenut riittävän laajaa ja tasapainoista sidosryhmäkuulemista. Lisäksi komissio ei ollut dokumentoinut näitä poikkeuksia asianmukaisesti eikä perustellut kuultavien sidosryhmien valintaa riittävällä tavalla.
Oikeusasiamies kritisoi komissiota myös siitä, ettei se valmistellessaan Omnibus I -ehdotusta kyennyt osoittamaan tehneensä eurooppalaisen ilmastolain edellyttämää ilmastojohdonmukaisuuden arviointia ennen lainsäädäntöehdotuksen antamista. Komissio esitti ainoastaan yleisluonteisia toteamuksia ehdotuksen ilmastovaikutuksista ilman riittäviä perusteluja tai dokumentaatiota. Lisäksi oikeusasiamies katsoi, ettei arvioinnin tuloksia julkaistu vaaditulla tavalla, mikä oli vastoin hyvän hallinnon periaatteita.
Oikeusasiamies kiinnitti huomiota myös rakenteelliseen ongelmaan: komissiolla ei ollut selkeää menettelyä sen varmistamiseksi, että niin sanotut kiireelliset lainsäädäntöehdotukset valmistellaan avoimesti, näyttöön perustuen ja sidosryhmiä kuullen. Tämä on ongelmallista, sillä kiireellisyys ei oikeusasiamiehen mukaan saa johtaa demokraattisen valmistelun periaatteiden sivuuttamiseen.
Oikeusasiamiehen suositukset
Ratkaisun yhteydessä oikeusasiamies antoi komissiolle suosituksen varmistaa paremman sääntelyn sääntöjen ennakoitava ja johdonmukainen soveltaminen, joka ei ole mielivaltaista, muun muassa määrittelemällä selkeästi, milloin kiireellisyyteen voidaan vedota, kirjaamalla poikkeuksia koskevat sisäiset päätökset ja perustelemalla poikkeamiset lainsäädäntöehdotusten perustelumuistioissa. Lisäksi komission tulisi luoda menettely, jolla varmistetaan, että myös kiireellisesti valmistellut lainsäädäntöehdotukset täyttävät avoimen, näyttöön perustuvan ja osallistavan lainvalmistelun vaatimukset.
Oikeusasiamies esitti myös neljä konkreettista parannusehdotusta, joiden mukaan komission tulisi varmistaa, että kiireellisissä tilanteissa vaikutustenarvioinnin korvaava analyysi julkaistaan viipymättä ja että sille asetetaan selkeät vähimmäissisältövaatimukset. Lisäksi komission tulisi täsmentää sidosryhmäkuulemisten vähimmäisvaatimukset kiireellisissä tilanteissa, selkeyttää ilmastolain mukaisten ilmastojohdonmukaisuuden arviointien tekemistä ja julkaisemista sekä perustella ja dokumentoida päätökset lyhentää yksiköiden välisiä kuulemisia.
Omnibus I -paketin kaksinkertainen vaikutus ilmastolain tavoitteisiin
Oikeusasiamiehen tarkastelu kohdistui nimenomaan lainvalmistelun menettelyllisiin kysymyksiin, ei ehdotuksen sisällöllisiin ratkaisuihin, joita on myös kritisoitu. Esimerkiksi ClientEarth, yksi alkuperäiseen kanteluun osallistuneista järjestöistä, on todennut, että julkisen kuulemisen ja vaikutustenarviointien puuttuessa komissio on laatinut oikeudellisesti epävarman säädöstekstin, joka paitsi heikentää EU:n ilmastotavoitteita myös vaarantaa yritysten ja kansalaisten oikeusvarmuuden.
Huolimatta näistä menettelyllisistä ja sisällöllisistä huolista Euroopan parlamentti hyväksyi Omnibus I -paketin 13. marraskuuta 2025 Euroopan kansanpuolueen (EPP) ja laitaoikeiston yhteistyöhön nojautuen. Euroopan parlamentti vahvisti 16. joulukuuta 2025 neuvoston kanssa saavutetun väliaikaisen sopimuksen mukaisen lopullisen tekstin, ja neuvoston odotetaan antavan säädökselle muodollisen hyväksyntänsä alkuvuodesta 2026.
Oikeusasiamiehen ratkaisu ei siten muuttanut lainsäädäntöprosessin lopputulosta, mutta se paljastaa EU:n ilmastopolitiikan kannalta keskeisen ristiriidan: sääntelyä, jonka tarkoituksena on tukea EU:n ilmastotavoitteiden toteutumista ja vahvistaa kestävää yritystoimintaa, on ryhdytty muuttamaan menettelytavoilla, jotka sivuuttavat avoimuuden ja osallistamisen periaatteet. Tämä herättää kysymyksen siitä, voidaanko ilmastopolitiikan legitimiteetti säilyttää, jos kiireellisyyteen vetoaminen oikeuttaa poikkeamisen näistä perusvaatimuksista.
*) ClientEarth, Notre Affaire A Tous, Clean Clothes Campaign, European Coalition for Corporate Justice, Global Witness, Transport & Environment, Antislavery International and Friends of the Earth Europe
**) 2031/2024/VB ja 1379/2024/MIK
Susanna Kerttula on kansainvälisen ja vertailevan oikeustieteen maisteri ja toimii tutkimusavustajana 2035Legitimacy-hankkeessa. Hän on aiemmin työskennellyt eurooppaoikeuden parissa tutkimusavustajana Edinburghin yliopistossa.