Julkaistu: 12.3.2024. Teksti: Antti-Ilari Partanen
Euroopan komissio ehdotti helmikuussa EU:lle vähintään 90 prosentin nettopäästövähennystavoitetta vuodelle 2040. Euroopan ilmastopaneelin ja komission esittämien lukujen valossa on selvää, että ilman merkittäviä lisäpanostuksia EU:n ulkopuolisten päästöjen vähentämiseen mikään esitetyistä vaihtoehdoista ei täytä oikeudenmukaisen ja 1,5 tavoitteen kanssa yhteensopivan ilmastopolitiikan periaatteita.
Euroopan ilmastopaneelin (The European Scientific Advisory Board on Climate Change) suositukset EU:n ilmastopolitiikan tavoitteiksi perustuvat tieteelliseen tulkintaan siitä, mikä olisi EU:n rooli pyrkimyksessä rajoittaa globaalin lämpötilan nousu 1,5 asteeseen Pariisin sopimuksen mukaisesti. Suositukset perustuvat analyysiin suuresta joukosta ilmastonmuutoksen hillintäskenaarioita. Näistä osin globaaleista skenaarioista on erotettu Euroopan unionin päästöskenaariot, jotka perustuvat päästöjen kustannustehokkaaseen vähentämiseen globaalilla tasolla ilman oikeudenmukaisuustarkastelua tai erittelyä siitä, mikä taho tarkalleen maksaisi kunkin maan ilmastotoimet. Raportissa esitellään, miten laajasta yli 1000 skenaarion joukosta valittiin 63 skenaarion joukko, jotka täyttivät riittävät ehdot koskien mm. lämpötilan nousun rajoittamista globaalilla tasolla lähes 1,5 asteeseen, lähitulevaisuuden uskottavaa teknologista kehitystä ja yhteensopivuutta EU:n vuoden 2030 ja 2050 tavoitteiden kanssa.
Näiden toteuttamiskelpoisten skenaarioiden kasvihuonekaasubudjetit ovat noin 11–14 Gt CO2e vuosille 2030–2050. Kasvihuonekaasubudjetti tarkoittaa tässä yhteydessä kaikkien kasvihuonekaasupäästöjen yhteismäärää hiilidioksidiekvivalentteina. Ei-CO2-kasvihuonekaasut on yhteismitallistettu 100 vuoden aikajänteellä käyttämällä Global Warming Potential (GWP) -kertoimia. Raportissa esitetään myös kasvihuonekaasubudjettien vertailu toteuttamiskelpoisten skenaarioiden ja oikeudenmukaisuusperiaatteisiin perustuvien laskelmien välillä. Nämä periaatteet ottavat huomioon mm. maiden historiallista vastuuta hiilidioksidipäästöistä ja taloudellista mahdollisuutta maksaa hillintäkustannuksia. Oikeudenmukaisuusperiaatteisiinperustuvien kasvihuonekaasubudjettien suuruudet vuosille 2020–2050 ovat alimmillaan -85 Gt CO2e ja suurimmillaan 40 Gt CO2e. Tälle ajanjaksolle toteuttamiskelpoisten skenaarioiden pienin vertailukelpoiseksi muunnettu kasvihuonekaasubudjetti oli 52 Gt CO2e. Näin ollen toteuttamiskelpoisten skenaarioiden ei katsottu täyttävän oikeudenmukaisuusperiaatteista johdettavia päästövähennystavoitteita. Raportissa todetaankin, että lisätoimia tämän eron yhteen kuromiseksi tarvitaan.
Raportin skenaarioissa huomioidaan myös viime aikoina enemmän huomiota saanut ristiriita, että esimerkiksi hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n jäljellä olevissa hiilibudjeteissa ja päästöskenaarioissa maankäytön päästöt lasketaan erilaisella rajauksella kuin mm. EU:n ilmastopolitiikan pohjana olevissa kasvihuonekaasuinventaarioissa. Kasvihuonekaasuinventaariot laskevat kaikki ihmiskäytöllä olevilla mailla tapahtuvat hiilidioksidivuot ihmisperäisiksi, kun IPCC:n tieteellisissä raporteissa ilmastonmuutoksen ja kasvaneen hiilidioksidipitoisuuden aiheuttamat epäsuorat vaikutukset lasketaan mukaan ”luonnolliseen” nieluun. Tämän takia suoraan kasvihuonekaasuinventaarioihin perustuvat päästövähennysskenaariot aliarvioivat tarvittavien päästövähennysten määrän. Raportin skenaariot on tehty yhteensopiviksi kasvihuonekaasuinventaarioiden kanssa vähentämällä alkuperäisten skenaarioiden nettopäästöistä arvio epäsuorien vaikutusten nielua kasvattavasta vaikutuksesta (yhteensä n. 5 Gt CO2 vuosille 2030–2050). Epäsuorien vaikutusten huomioiminen on siis merkittävä muutos arvioihin kasvihuonekaasubudjetille. Euroopan ilmastopaneelin raportin menetelmä tarkoittaa käytännössä sitä, että ilmastonmuutoksen ja kasvaneen hiilidioksidipitoisuuden aiheuttamia epäsuoria vaikutuksia maankäyttösektorin nettonieluun ei lasketa EU:n ilmastotoimiksi tavoitetasoa asetettaessa.
Euroopan komission vaihtoehdot päästövähennystavoitteelle
Euroopan komission tiedonannossa verrattiin kolmea erilaista tavoitetasoa vuoden 2040 päästövähennyksille verrattuna vuoteen 1990:
- Vaihtoehto 1: Enimmillään 80 prosentin päästövähennys perustuen lineaariseen päästövähennyspolkuun vuoden 2050 nettonollakasvihuonekaasupäästöihin.
- Vaihtoehto 2: 85–90prosentin päästövähennys perustuen nykyisen ilmastopolitiikan jatkoon
- Vaihtoehto 3: 90–95 prosentin päästövähennystavoite perustuen Euroopan ilmastopaneelin suosituksiin
Olettaen lineaariset päästövähennykset väleillä 2030–2040 ja 2040–2050 näiden kolmen eri vaihtoehdon mukaiset kasvihuonekaasubudjetit vuosille 2030–2050 ovat noin 21 ja 16 Gt CO2e välillä, eli kunnianhimoisimmankin vaihtoehdon kasvihuonekaasubudjetti on 90 prosentin päästövähennystavoitteella Euroopan ilmastopaneelin suosittelemaa 11–14 Gt CO2e kasvihuonekaasubudjettia suurempi, vaikka vuoden 2040 päästövähennystavoite onkin Euroopan ilmastopaneelin suosituksen alarajan mukainen. Jos vuosittaiset päästövähennykset olisivat suurempia aikavälin alkupuolella loppupuoleen verrattuna, kasvihuonekaasubudjetit jäisivät hieman alhaisemmiksi. Komission ilmastopolitiikkavaihtoehdot huomioivat luonnontieteellisesti perustellun tavoitetason lisäksi monia poliittisia rajaehtoja, kuten kotitalouksien energialaskujen rajoittamisen tai EU:n taloudellisen kilpailukyvyn säilyttämisen. Siten komission tavoitteena ei tarkkaan ottaen ole globaalin 1,5 asteen tavoitteen mukainen politiikka, vaan kasvihuonekaasupäästöjen minimoiminen erilaisten reunaehtojen rajoissa.
Ovatko Euroopan komission suositukset linjassa oikeudenmukaisen 1,5 asteen tavoitteen kanssa?
Luonnontieteellisesti voidaan arvioida, mikä jäljellä oleva globaali kasvihuonekaasubudjetti vastaisi globaalin lämpötilannousun rajoittamista 1,5 asteeseen esiteolliseen ilmastoon verrattuna. Euroopan ilmastopaneelin esittelemä eri oikeudenmukaisuusperiaatteiden tarkastelu osoittaa, että EU:n oikeudenmukaista osuutta globaalista päästöbudjetista ei vastaavasti voi yksiselitteisesti määrittää.
Suurin osa nimellisesti 1,5 asteen tavoitteen mukaisista päästövähennyspoluista ei kuitenkaan ole yhteensopiva 1,5 asteen tavoitteen kanssa. Jo IPCC:n esittelemät kunnianhimoisimmat globaalit hillintäskenaariot sallivat 1,5 asteen pienen ylityksen. Euroopan ilmastopaneelin suositukset EU:n kasvihuonekaasubudjetiksi ovat myös suurempia kuin oikeudenmukaisuusperiaatteiden mukaiset budjetit. Lisäksi tiukinkin Euroopan komission tiedonannon päästövähennystavoite on kasvihuonekaasubudjetin suhteen tarkasteltuna löysempi kuin Euroopan ilmastopaneelin suositukset. Lineaarisilla päästövähennyksillä komission laskelmien mukaan kasvihuonekaasubudjetti kasvaisi 16 Gt CO2e asti, kun Euroopan ilmastopaneeli suositti 11–14 Gt CO2e:n kasvihuonekaasubudjettia. Euroopan ilmastopaneelin suosittelemassa kasvihuonekaasubudjetissa pysyminen vaatisikin kauden alkupuolella suurempia vuosittaisia päästövähennyksiä loppukauteen verrattuna.
Euroopan ilmastopaneelin ja komission tiedonannon lukujen valossa on siis selvää, että ilman merkittäviä lisäpanostuksia EU:n ulkopuolisten päästöjen vähentämiseen, ei mikään esitellyistä vaihtoehdoista täytä oikeudenmukaisen ja 1,5 tavoitteen kanssa yhteensopivan ilmastopolitiikan periaatteita. Yleisesti poliittisten reunaehtojen ja riittävien päästövähennysten yhteensovittamisen vaikeus kuvastaa 1,5 asteen tavoitteen lipumista tavoittamattomiin, kun globaaleja CO2-päästöjä ei ole saatu käännettyä tavoitteen mukaiseen erittäin nopeaan laskuun.