Avajaiswebinaari: 5 näkökulmaa ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuuteen

Tutkimushanke täydentää vihreän siirtymän työkalupakkia tuottamalla tietoa, miten siirtymä tapahtuu demokratian ja oikeusvaltion periaatteita kunnioittaen.

EU-komission entinen puheenjohtaja Jean-Claude Juncker tunnetaan aforismeista. Niistä tunnetuin kuvaa poliittisten päättäjien dilemmaa eurokriisin puristuksessa. ”Tiedämme, mitä pitäisi tehdä, mutta emme tiedä, miten tulisimme uudelleenvalituiksi, jos teemme sen.”

Olemme tulleet ilmastopolitiikassa vähän samankaltaiseen tilanteeseen. Keinot ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja hillintään ovat pitkälti tiedossa. Demokraattisessa oikeusvaltiossa keinoille tarvitaan myös hyväksyntä kansalaisten silmissä, niin muodollisen prosessin kuin lopputuloksen eli esimerkiksi tulonjakovaikutusten osalta. Hyväksyttävyyttä tukevat keinot ovat vielä osittain avoin kysymys.

Tämä johtopäätös tuli mieleeni 2035Legitimacy-hankkeen avajaiswebinaarissa. Se järjestettiin yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa tiistaina 11. toukokuuta 2021. Tilaisuuteen osallistui satakunta monitieteisen tutkimushankkeen tai sidosryhmän edustajaa muun muassa ministeriöistä, kunnista ja ELY-keskuksista, kansalaisjärjestöistä ja Saamelaiskäräjiltä. 

Rap-artisti Rauhatädin alias Hanna Yli-Tepsan riimit tiivistävät hyvin kolmituntisen keskustelun ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuudesta Suomessa:

tää on valtavan suuri monimutkanen kompleksi 

on selvää et tähän menee hetki

osapuolina tiede ja fakta, pieni ihminen, arki tai lafkat 

hyvinvointi, valtio… ja verotulot 

tästä ei oo ihan helppoo tietä ulos 

mut halu on kova, asiantuntijat kovempii, kovalla työllä saavutetaan vielä tulos

Rauhatäti sai tilaisuudessa viimeisen sanan ja tiivisti käydyn keskustelun päätösräppiinsä. Seuraavat viisi nostoa esityksistä ja keskusteluista eivät valitettavasti lennokkuudessa yllä Rauhatädin tasolle mutta summaavat tilaisuuden antia.  

1. Vihreää siirtymää on täydennettävä oikeudenmukaisella siirtymällä  

Suomella on samaan aikaan sekä mahdollisuus näyttää mallia että ottaa oppia muilta.

Suomen tavoite olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä on kunnianhimoinen, mutta se pitää toteuttaa sosiaalisesti oikeudenmukaisesti, oikeus- ja hyvinvointivaltion periaatteita kunnioittaen. Jos tässä onnistutaan, Suomi voi luoda kansainvälisesti houkuttelevan esimerkin. Tätä mieltä on 2035Legitimacy-hankkeen johtaja, kansainvälisen oikeuden professori Kati Kulovesi Itä-Suomen yliopistosta.

Toisaalta Kuloveden mielestä Suomen pitää oppia muiden maiden käytännöistä. Esimerkiksi Saksan perustuslakituomioistuin linjasi äskettäin, että maan ilmastolakia on muutettava.

Siinä ei toteudu riittävästi sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus eli nuorille ja lapsille ollaan jättämässä liian suurta taakkaa: vuosien 2030–2050 päästövähennykset eivät ole riittävän suuria. Skotlannissa puolestaan ilmastosuunnitelmiin on liitetty alueelliset ja toimialakohtaiset vaikutusten arvioinnit ja ehdotukset yritysten ja työntekijöiden tukemisesta.

Kulovesi päivittäisi hiilineutraalisuustavoitteen Suomen ilmastolakiin ja kirjaisi sinne myös oikeudenmukaisen siirtymän. Lisäksi hän vahvistaisi tiedonsaantia ja vaikutusmahdollisuuksia sekä selkeyttäisi oikeusturvakeinojen ja tuomioistuimen roolia.  

Alla lyhennetty tallenne ilmastowebinaarista

2. Taloudellinen tehokkuus ja hyväksyttävyys eivät aina kohtaa

Ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuuskeskustelu nousi Euroopassa päivänpolitiikkaan, kun polttoaineiden hinnankorotukset laukaisivat Ranskassa keltaliiviliikkeen. Suomalaisella aineistolla tutkittuna polttoaineiden hinnankorotukset eivät näyttäisi kohdentuvan erityisesti pienituloisiin. Sen sijaan ne kuitenkin rokottavat selvästi voimakkaammin maaseudun kuin kaupunkien asukkaita, ilmeni VATT:n johtava tutkija Marita Laukkasen esityksestä. 

Polttoaineverot ovat esimerkki taloustieteilijöiden suosikkikeinosta vähentää päästöjä hinnoittelemalla niitä. Hintamekanismi on koko yhteiskunnan tasolla tehokas, mutta se saattaa lisätä eriarvoisuutta ihmisten välillä. 

Ilmastotoimien haitallisia vaikutuksia tulonjakoon voidaan kompensoida. Tarvitaan kuitenkin lisätutkimusta, miten tämä tehdään siten, että alkuperäistä ohjausvaikutusta ei menetetä eli että ilmaston kannalta haitallinen toiminta todella vähenee. 

Lisää tutkimusta tarvitaan siitä, miten ilmastonmuutoksesta johtuvat menetykset voidaan erottaa talouden muusta rakennemuutoksista. Kysymys on olennainen, kun päätetään esimerkiksi EU:n oikeudenmukaisen siirtymän rahaston varojen kohdentamisesta. 

3. Keskustelut on tuotava kansalaisten tasolle

Oikeudenmukaisuus voi tarkoittaa hyvin eri asioita eri ihmisille. Käsitteen monia ulottuvuuksia avasi yliopistonlehtori Suvi Huttunen Jyväskylän yliopistosta viimeaikaisen turvekeskustelun avulla. 

Kansalaisraadit ovat yksi tapa tuoda keskustelua lähemmäksi arkea ja rakentaa ymmärrystä. Niiden merkitystä ja käyttöä esimerkiksi Suomen keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman, tuttavallisemmin KAISUn, päivittämisessä korosti webinaarin avannut ilmasto- ja ympäristöministeri Krista Mikkonen.

Keskusteluissa peräänkuulutettiin kansalaisraatien nykyistä strategisempaa käyttöä. Ilmastosuunnitelmiin pitää sisällyttää vaikutusarviointien tekeminen. Arviointien tuloksista voisi järjestää kansalaiskeskusteluja, joissa pohditaan oikeudenmukaisen siirtymän toteuttamista, ehdotti esimerkiksi ympäristöministeriön entinen kansliapäällikkö Hannele Pokka.  

4. Oikeudenmukaisuudelle tarvitaan mittarit

Voidaanko oikeudenmukaisuudesta puhua ilman, että sille annetaan määrällisiä mittareita? Tämä kysymys herätti paljon keskustelua. 

Legitimiteetin muodollisella puolella eli siinä, miten päätöksiä tehdään, mittarointi on ainakin teoriassa helppoa. Voimme arvioida esimerkiksi Århusin sopimuksen kolmen keskeisen oikeuden – osallistumisen, tiedonsaannin ja oikeusturvan – toteutumista.

Sisällöllisellä puolella on enemmän mietittävää. Tulonjako, työllisyys ja tehokkuus ovat hyviä lähtökohtia, mutta ne vaativat tarkempaa muotoiluja ja lähtötason määrittämistä. SAK:n kansainvälisten asioiden asiantuntija Pia Björkbacka ehdotti mittareiksi negatiivisten työllisyysvaikutuksien minimointia ja siirtymistä uusiin, ilmastokestäviin työpaikkoihin muutoksia kouriin joutuneilla toimialoilla. 

2035Legitimacy-hankkeen yhtenä lopputulemana tuleekin olemaan työkaluja oikeudenmukaisuuden arviointiin.

5. Hallinnossa odotetaan tutkijoiden tuotoksia 

Ympäristöneuvos Jarmo Muurman ympäristöministeriöstäkertoi ilmastolain päivittämisestä. Hän kuvasi sitä viranomaisten, tiedeyhteisön ja kansalaisyhteiskunnan yhteiseksi prosessiksi. Siinä täytyy kehittää tapoja saada kansalaiset osallistumaan ja vahvistaa tietopohjaa. 

Toisaalta Muurman ennakoi, ettei ilmastolakiin saada mukaan kaikkia keskusteluissa esiin nousseita sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ulottuvuuksia. Kyse on pikemminkin interaktiivisesta kuin kerralla valmiiksi tulevasta hankkeesta.

Lopuksi on hyvä lainata uudestaan vielä Rauhatätiä:

“kansalaisten kuulemisessa on ryhdytty kantaan kortta kekoon 

meitä on niin moneen junaan yksi ottaa selvää 

toinen aina pelkää et lähtökohtasesti se heti munaa jos uskaltautuu vähän aukaseen suutaan miltä se tuntuu jos into puuttuu

jos on vaikee tarttuu, raottaa arkkuu

sitä pitäis jotenki ymmärtää ku tietoa eteenpäin välittää”

Teksti: Pasi Nokelainen / Kaskas Media
Viestintätoimisto Kaskas Media toimii 2035 Legitimacy-hankkeen viestinnän ja vuorovaikutuksen kumppanina. Johtava viestintäasiantuntija Pasi Nokelainen on erikoistunut vastuullisuuteen.  

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *